EastEnders vastaan JYP

Syksyisellä matkalla Britanniaan pujottelin iltani kuluksi pitkinpoikin tv-kanavia. Tarjonta oli veret seisauttava: EastEnders, Sydämen asialla, Coronation Street, Huonosti käyttäytyvät miehet ja tietenkin monenlaista tositeeveetä.

Jokaisen ohjelman koukku pohjautuu arkipäiväisyyteen. Brittien suosikkisarjat kertovat tavallisista ihmisistä, joiden ihmissuhteet eivät toimi, työnteko on vähän tylsää ja kodit nuhruisia.

Niinpä ymmärsin keksineeni ratkaisun ongelmaan, jota edellisenä iltana pohdin.

Eli nyt tiedän, miksi Englannin valioliigan katsomot eivät tällä kaudella ole täyttyneet. Monilla seuroilla yleisökeskiarvo on selvästi alle 80 prosenttia stadionin kapasiteetista.

RATKAISU VALIOLIIGAN yleisökatoon katseli minua televisioruudusta. Englantilaiset tuijottavat televisiosta ohjelmia, jotka peilaavat heidän omaa elämäänsä. He nauttivat viihdettä, johon voivat samaistua.

Valioliigaan ja sen pelaajiin keskivertobritti ei enää kykene samaistumaan. Kun jalkapalloilija hankkii 180 000 euroa viikossa (+ bonukset), hän ei oikein ole "yksi meistä". Perinteinen työläisurheilu on karannut työläisiltä, vaikka omaa seuraa tuetaan ikuisesti.

Esimerkiksi teollisuuskaupunki Birminghamin valioliigajätit Aston Villa ja Birmingham City esiintyvät yllättävän tyhjille katsomoille. Villa Parkin penkeistä joka viides on ollut alkukaudesta tyhjä, Birmingham Cityllä joka neljäs.

Potkikoot miljonäärit keskenänsä, ajattelee moni penkkiurheilija. Taantuma tietty pönkittää tuota ajattelua.

ENTÄ VOIKO huippu-urheilua ja television suosikkiohjelmia köyttää toisiinsa Yhdysvalloissa?

Voi.

Amerikassa tv:n saippuasarja ei nappaa, ellei siinä käsitellä hyväosaisten ihmisten elämää. Amerikkalainen rakastaa katsella bisnesjohtajista ja menestyvistä vaatesuunnittelijoista kertovia sarjoja.

Sama pätee urheilussa. Mitä enemmän liksaa, sitä kiehtovampi tähti. Amerikan mallissa menestys ja taito mitataan aina dollareissa.

LOPUKSI PÄÄDYMME Jyväskylän jäähalliin ja Harjun jalkapalloareenalle. Niissä on viime vuosina katsojia riittänyt.

Mutta meidän palloilusankarimme ovatkin kovin tavallisia veikkoja. Nämä kallekoskiset, tuomaslatikat, anttivirtaset ja jukkasinisalot jonottavat kaupan kassalla ja elokuvissa ihan niin kuin me muutkin. Heidän kanssaan voi pysähtyä juttusille kadunkulmassa. Miljonäärejä heistä on hyvin harva.

Hyvä niin.

Kirjoittaja on erittäin entinen Keskisuomalaisen urheilutoimittaja.