Edes yksi sota on peruuntumassa

Puolitoista kuukautta sitten Yhdysvaltain presidentti George W. Bush sanoi Iranin ydinohjelmasta näin:

- Jos teitä kiinnostaa kolmannen maailmansodan välttäminen, näyttäisi siltä, että teidän pitäisi olla kiinnostuneita estämään heitä saamasta sen tiedon, joka on välttämätön ydinaseen tekemiseksi.

Bushin varoituksen saattoi tulkita niin, että Yhdysvaltain kannalta vaaraksi katsottiin juuri "tieto, joka on välttämätöntä ydinaseen valmistamiseksi". Tällä presidentti tarkoitti uraanin rikastamisen tekniikan hallintaa, sillä rikastettu uraani on ydinaseen tärkein elementti. Mutta rikastettua uraania tarvitaan myös ydinpolttoaineiden valmistamiseksi siviilikäyttöön.

Varoitus ei ollut laatuaan ensimmäinen. Iran oli monien länsimaiden ja kansainvälisen atomienergiajärjestön IAEA:n mielestä venkoillut jo vuosikausia ydinohjelmissaan. Se oli vakuuttanut rikastavansa uraania vain polttoaine- ja tutkimustarkoituksiin, mutta piilotellut hankkeitaan ja antanut tarkoitusperistään kaksoisviestejä.

Yhdysvallat ei ollut sulkenut pois sotilaallisten toimien käyttöä Irania vastaan ydinasehankkeiden pysäyttämiseksi. Israel oli saanut jo aikoja sitten voimakkaita bunkkerinmurtopommeja, joiden jälki olisi ollut vielä rajumpaa kuin Saddam Husseinin Irakin maanalaisen pommireaktorin tuhoaminen vuosia sitten.

Iranin ydinohjelma oli muuttumassa askel askeleelta sodan syyksi, casus belliksi.

Viime viikonvaihteessa paljon muuttui. Yhdysvalloissa julkaistiin peräti 16 eri tiedustelualoja edustavan viraston yhteinen kansallinen tiedusteluarvio Iranista. Arvion mukaan Iran oli pannut ydinaseohjelmansa jäihin jo vuonna 2003. Jos ohjelma jostain syystä käynnistettäisiin uudelleen, kuluisi ainakin kaksi, mutta todennäköisesti paljon enemmän, vuotta ensimmäisen pommin valmistumiseen.

Sotilaallisen toiminnan välttämättömyyden hetki ei siis lähenekään. Sota on peruutettu toistaiseksi.

Tiedusteluarviota kannattaa verrata niihin tietoihin, joita Yhdysvaltain ja Iranin suhteista tihkuu eri puolilta maailmaa. Näyttää vahvasti siltä, että ajatollien kumouksesta saakka vihaväleissä olleet valtiot ovat kyenneet neuvottelemaan joistakin ongelmista ja jopa vaihtamaan tietoja.

Irakissa ei esimerkiksi ole vähään aikaan puhuttu shiiataistelijoiden teheranilaisista sytyttimistä ja pommeista. Näyttää myös siltä, että iranilaismieliset farsinkielen puhujat kelpaavat Afganistanissa amerikkalaisten yhteistyökumppaneiksi sotaisia, äärimmäisen islamin innoittamia pashtuja vastaan.

Pohjois-Koreankin esimerkki osoitti, että neuvottelemalla on usein mahdollista saada parempia tuloksia kuin pommittamalla.

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen ulkomaantoimittaja.