Edustamista ja työlästä työtä

Kun ihminen aloittaa uuden, vaativan kokopäivätyön, harvemmin hän ryhtyy samantien hankkimaan rinnalle vielä toista työtä. Tavallisesti sellaista päällekkäisyyttä ei yksinkertaisesti ehdi eikä jaksa tehdä – jos siis ensimmäisen työnsä aikoo hoitaa kunnolla. Ja niinhän juuri uusien haasteiden edessä halutaan toimia.

Uuteen täysiaikaiseen työhön halutaan panostaa täysillä, eikä sen vuoksi ensimmäisenä tule mieleen sivutyön hankkiminen. Sivutyö hankitaan pakon edessä vain silloin, jos yhdestä työstä saatu palkka ei riitä.

Sitä vaaraa ei ainakaan kansanedustajilla ole. Silti osa kansanedustajista hankkii itselleen sivutyön.

On toki ymmärrettävää, että moni kansanedustaja ei noin vain halua luopua entisestä elämästään vaan haluaa siviilityönsä kautta pysytellä edes jollakin tavalla kiinni normaalielämässä.

Kansanedustajan halua säilyttää tuntuma normaalielämään ei voi täysin moittiakaan: tuntuman säilyttäminen on suotavaa ja tarpeellista laitostumisen estämiseksi.

Silti korvaan särähtää väistämättä se, jos kansanedustaja käyttää siviilityöhönsä runsaasti aikaansa.

Esimerkiksi Tom Packalén (ps.) kertoo (Helsingin Sanomat 25.10.) perustaneensa yrityksen, jolle hän töitä tekee useita tunteja päivässä. Packalénilla on it-alan yritys, joka louhii tietoa. Yritys luo sovelluksia, joilla pyritään käsittelemään suuria tietomääriä.

Packalén on yrityksen toimitusjohtaja ja tähän työhön hän käyttää neljä-viisi tuntia päivittäin. Se kuulostaa aika paljolta. Yrityksensä työt Packalén sanoo tekevänsä iltaisin.

Samassa Hesarin jutussa kansanedustaja Sari Tanus (kok.) kertoo yllättyneensä siitä, miten rivakasti edustajat vaalien jälkeen joutuivat tarttumaan työhönsä. Mutta sellaistahan se usein on, kun uusi työ alkaa.

Tanus oli ajatellut vielä jatkaa gynekologin työtään valintansa jälkeen. Sille ei kuitenkaan ole oikein löytynyt aikaa.

Kansanedustajissa on myös useita maatalousyrittäjiä, jotka tuskin ovat jättäneet peltojaan kesannolle.

Viime kevään eduskuntavaalien alla kansanedustaja Sinuhe Wallinheimo (kok.) punnitsi, lähteäkö tavoittelemaan Jääkiekkoliiton puheenjohtajuutta. Tuolloin hän kertoi ratkaisunsa riippuvan vaalimenestyksestään.

”Jos tulee menestystä, tiedän aikatauluni ja sitten harkitsen. Jos taas en pääse läpi, siirryn luultavasti yrityselämän palvelukseen, enkä tiedä, jääkö aikaa niin vaativalle postille”, Wallinheimo totesi (HS 27.3.).

Eli kansanedustajana kiekkopomon työn hoitamiseen jäisi aikaa, mutta yrityselämässä se ei olisi mahdollista.

Kansanedustajan työn luulisi olevan aika vaativaa ja aikaa vaativaa – eikä vain luulisi vaan varmasti se sitä onkin.

Edustajan pitää perehtyä jatkuvasti uusiin asioihin ja muodostaa niistä perusteltu kantansa. Uusien asioiden virta on loputon.

Tiimityöskentely edustajatovereiden kanssa vaatii oman säätämisensä kuin myös puolueen ajamien tavoitteiden eteenpäin vieminen. Työläitä tehtäviä kaikki tyynni. Näin ainakin maallikko ajattelee ja nostaa hattua niille, jotka moiseen hommaan ryhtyvät.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.