Egyptin katulapset elävät yhteiskunnan marginaalissa

Lapset nähdään Egyptissä Jumalan lahjana. Egyptiläiset rakastavat lapsia, ja lapset ovat tervetulleita vanhempiensa mukana kaikkialle mihin vuorokaudenaikaan tahansa.

Egyptissä on kuitenkin lähteestä riippuen satoja tuhansia tai jopa kolme miljoonaa katulasta, joita yleisesti pidetään rikollisina, syntisinä ja syyllisinä omaan kurjuuteensa.

Katulapsiongelman taustalla on köyhyys. Taloudellisessa ahdingossa kokonaisia perheitä joutuu kadulle. Valitettavan yleistä on, että biologisen vanhemman kuoltua uusi isä- tai äitipuoli hylkää aiemman avioliiton lapset kadulle. Lapset lähtevät kodeistaan myös vapaaehtoisesti pakoon kotiväkivaltaa, insestiä tai liian raskaaseen työhön pakottamista.

Hosni Mubarakin aikainen Egypti ei virallisesti tunnustanut katulapsiongelman olemassaoloa. Katulapset nousivat Egyptin median uutisotsikoihin vasta tammikuun 2011 vallankumouksen yhteydessä. Viimeksi kuluneiden neljän vuoden aikana eri ryhmät ovat värvänneet katulapsia riveihinsä ruokapalkalla tai taskurahalla.

Egyptin presidentti Al Sisi hämmästytti kansalaisia helmikuun puolivälissä ottamalla televisiopuheessaan esille katulapsiongelman. Presidentti lupasi 100 miljoonaa Egyptin puntaa eli yli 11 miljoonaa euroa katulapsiongelman ratkaisemiseksi.

Presidentin mukaan leimaamisen sijaan katulapset tulee ottaa mukaan yhteiskuntaan siten, että he kokevat olevansa tervetulleita. Ajatus on kaunis, mutta sen toteutuminen on vaikea tie. Hyvin harva egyptiläinen haluaa auttaa katulapsia. ”Katulapsiongelma” merkitsee monille sitä, että ei voi pitää auton sivuikkunoita auki, koska liikennevaloristeyksissä ja liikenneruuhkassa on niin paljon kerjääviä lapsia.

On mielenkiintoista nähdä, millaisiin toimiin Egyptissä ryhdytään katulasten aseman parantamiseksi. Toistaiseksi ongelma on vain kasvanut taloustilanteen kurjistumisen myötä.

Egyptissä on vain muutamia katulapsityötä tekeviä järjestöjä. Kadun maailmaan sosiaalistuneen lapsen saaminen yhteiskunnan vastuulliseksi jäseneksi on haasteellinen ja hidas prosessi. Kadulla elänyt lapsi ja nuori on tottunut olemaan halveksunnan kohteena. Hänellä on nähdyksi ja kuulluksi tulemisen nälkä, mutta hänen kykynsä luottaa aikuisiin tai edes siihen, että elämä voisi olla turvallista, on lähes olematon.

Ensimmäinen askel katulapsiongelman ratkaisemiseen Egyptissä on jo otettu, eli ongelma on tiedostettu ja tunnustettu. Seuraavan askeleen tulisi olla valtaisa asennemuutos, joka voi vaatia useamman sukupolven jatkumon.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.