Ehkä Nokia ei olekaan häviäjä

Applen ja Nokian taistelusta saatiin torstaina uusia tietoja. Nokia yllätti. Se pystyi kasvattamaan markkinaosuuttaan myös älypuhelimissa.

Uutinen oli helpottava. Nokia oli jo leimautunut häviäjäksi ja entiseksi edelläkävijäksi. Apple on pari vuotta kerännyt matkapuhelinalan hypen.

Apple on karismaattisen johtajansa Steve Jobsin yritys. Jobs loi aikanaan macin ja Applen. Kun hän oli välillä poissa yrityksestä, Apple oli kuolla. Jobsin paluu on luonut huikean nousukaaren.

Musiikkisoitin iPod aloitti. Sitten tulivat uudet macien sukupolvet. Ja huikeaa on ollut matkapuhelin iPhonen menestys. Apple kuorii jokaisesta kännykästä satumaisia voiton. Applen puhelin on tuplahintainen vastaavaan Nokiaan verrattuna.

Seuraavaksi Jobs aikoo räjäyttää kassakoneet nettitabletti iPadilla. Jos lukulaite onnistuu, se muuttaa kahta toimialaa. Tietokoneiden ja matkapuhelinten välistä löytyy uusi kohderyhmä.

Applella on kääntöpuolensa. Yhtiö on hyvä luomaan imua uusien tuotteidensa ympärille. Mutta uutuuksilla on vain muutamien vuosien elinkaari. Sen jälkeen hinnat laskevat ja Apple menettää otettaan.

Applen tarina on osoitus kolmesta asiasta. Yhtiö löytää uusia näkökulmia toisten yhtiöiden hallitsemilta markkinoilta. Se tulee niille kovalla markkinoinnilla ja saa tarvitsemansa markkinaosuuden. Kolmas taito on kuoria nopeasti tuotteella huikeita voittoja ja sitten nopeasti suunnata katse aivan toisille markkinoille.

Applen suurin riski on Jobs itse, sillä Apple on yhden miehen show. Jobsin jälkeen yhtiö voi nopeasti nuutua.

MIETOA ON ollut Henna Virkkusen (kok.) runsas vuosi opetusministerinä. Virkkunen on ollut varovaisesti. Se on usein viisautta. Hän ei ole lähtenyt räväköihin puheisiin ja näyttäviin poliittisiin operaatioihin.

Maakunnan toinen ministeri, elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen (kesk.) on sen sijaan pitänyt ylinopeutta. Hän puhunut, näkynyt ja tehnyt. Nyt hän kelluttelee kannatustaan puheenjohtajaksi. Silti pian voi edessä olla uutinen siitä, että hän ei tavoittelekaan puolueensa kärkipaikkaa.

Takaisin Virkkuseen. Opetushallitusta ei alueellisteta Jyväskylään. Arkistolaitoksen keskusarkisto menee Mikkeliin.

Virkkuselta olisi odottanut muutamaa vahvaa vetoa kotimaakuntaansa päin. Nyt hän on harmillisesti tyytynyt valtakunnallisen yleispoliitikon rooliin.

Tilastokeskuksen alueellistaminen vaatisi vahvaa keskisuomalaista vetäjää ministereistä. Hätäkeskusten yhdistäminen, mikä on sinänsä pöljä hanke, lopettaa Vaasan tai Jyväskylän hätäkeskuksen. Siinä on Virkkusella ja Pekkarisella näytön paikkaa.

Parasta olisi, että hätäkeskuksia ei yhdistettäisi. Suuret yksiköt ovat paperilla tehokkaita, mutta elävässä elämässä ne ovat kaikkea muuta. Arvoa on myös sillä, että hätäkeskuksissa on alueen tuntemusta.

Jos vain halpuutta haetaan, kaikki hätäkeskukset voisi siirtää Viroon tai Venäjän Karjalaan. Sieltäkin löytyy suomen kieltä osaavia. Sielläkin on puhelimet ja tietokoneet. Ja siellä palkat ovat pieniä.

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen päätoimittaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.