Ei edes hyvä yritys

Idea kuulosti hyvältä. Otetaan joukko rakastettuja ja karismaattisia suomalaisia veteraaninäyttelijöitä ja pistetään heidät pikatreffeille keskenään. Kukin näyttelijä loisi oman fiktiivisen hahmonsa eikä käsikirjoitusta olisi, joten homma hoituisi improvisoiden.

Jos jossakin elokuvassa tai tv-sarjassa esiintyisivät Eeva Litmanen, Rea Mauranen, Sinikka Sokka, Leena Uotila, Kirsti Wallasvaara, Aake Kalliala, Heikki Kinnunen, Heikki Nousiainen, Esko Roine ja Esko Salminen, se tuntuisi liian hyvältä ollakseen totta. Rakkautta vain on täyttä totta, mutta siihen saavutukset jäävätkin.

Taitavat näyttelijät eivät äkkiä ole muuttuneet taitamattomiksi, vaan ongelma on improvisaatiossa. Improvisaatio on nuoremman näyttelijäsukupolven juttu. Veteraanit ovat tottuneet tottelemaan käsikirjoitusta ja ohjaajan neuvoja. Idea siis todellakin vain ”kuulosti hyvältä”, käytännössä se oli huono.

Rakkautta vain on kuvattu 17 kameralla yhden päivän aikana. Tavoitteena on varmasti ollut, että runsaasta materiaalista saataisiin kyllä kokoon kuusi puolituntista jaksoa. Saatiinkin, muodollisesti, mutta määrä ei tälläkään kertaa korvaa laatua.

Lisäksi sarjan hahmot ovat mitäänsanomattomia, eivät mielenkiintoisia. Tällaista voisi olla perusvaisuilla pikatreffeillä todellisuudessa, mutta tv-viihteen pitäisi voittaa todellisuus kiinnostavuudessaan.

Sydäntä särkee moittia sarjaa, mutta Rakkautta vain ei toimi.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.