Ei ikääntyminen ole pelkkää piinaa

Olen saanut palautetta, jonka mukaan olen turhan synkkämielinen mies ainakin näiden pakinoiden perusteella. Piti oikein vilkaista arkistosta - ja tottahan se on aika monessakin kirjoituksessa. Keski-ikäisyyden ja siihen liittyvän vanhenemisen pohtiminen johtaa usein nostalgiseen melankoliaan ja jokseenkin harmaisiin tulevaisuudenkuviin.

Harvemmin on tullut mietittyä ikääntymisen positiivisia puolia. Kai niitäkin on.

Ensimmäisenä tulee tietysti mieleen vanhenemisen suhde viisastumiseen. On totta, että pidän viisikymppistä itseäni fiksumpana kuin kaksikymppistä. Mutta en minä pysty sitä todistamaan - sitä kun on jotenkin jäävi oman älykkyytensä tai älyttömyytensä suhteen.

Yhtenä todisteena kehittymisestäni pidän entistä järkevämpiä ostopäätöksiä. Ennen minulla oli mielikuva jostakin asiasta, esimerkiksi harrastusvälineestä, jonka haluan. Se tuli sitten hankittua heti, kun jostain löytyi riittävästi rahaa. Ostoksen järkevyys tai järjettömyys paljastui myöhemmin; yhtä paljon tuli tehtyä huonoja hankintoja kuin hyviä.

Nykyisin tiedän, mitä haluan, ja ennen ostopäätöstä varmistan vielä vaimolta. Tai en oikeastaan varmista, vaan käytän häntä seinänä, johon ideaa on hyvä pallotella. Hän vastaa yleensä samalla mitalla eli kyseenalaistaa kaiken. Loppujen lopuksi hän myöntyy, mutta saattaa jättää epäilyksen kytemään. Jos en ole varma, en hanki edes turhaa krääsää.

Ellen sitten halua oikein kovasti.

Ikä on tuonut myös itseluottamusta. Ei vielä liiaksi - kai sekin aika tulee - mutta sen verran, että tietää suurin piirtein, kuka on, mihin pystyy ja mitä kannattaa luvata. Samalla on alkanut löytyä kanttia myöntää sellaisetkin asiat, joihin ei enää pysty. Tai ei ole koskaan pystynytkään, mutta joita on pitänyt aina yrittää.

Parhaiten ikämiehen itseluottamus toimii omilla mukavuusalueilla. On helppo olla varma, kun tietää hallitsevansa homman. Joskus on kuitenkin hyvä käydä muuallakin, testata rajansa. Mutta aika usein nämäkin testit tapahtuvat niissä rajoissa, joissa onnistuminen on todennäköisempään kuin täydellisen flopin tekeminen.

Toki floppeja tulee tehtyä, mutta hyvällä itseluottamuksella nekin voi kääntää sietämättömiksi tappioiksi.

Minusta ei tulee enää mister Finlandia, olympiavoittajaa eikä nobelistia. Riemuloma Rivieralla saattaa jäädä tekemättä ja avaruuslentokin taitaa olla kykyjen ulottumattomissa.

Mutta ehkä saan vielä joskus koiran tottelemaan komentoja, työvuodet täyteen ja ison kalan Keiteleestä.

Ei sitä keski-ikäinen mies kummempaa kaipaa.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.