Ei köyhille

Pääkaupunkiseutu on muuttumassa niin kalliiksi, ettei siellä tulevaisuudessa ole varaa asua kuin tehyläisillä ja Nokian insinööreillä. Yle uutisoi viime viikolla, että Helsingin suosituimpien alueiden vuokrat saattavat nousta lähivuosina jopa 40 prosenttia.

Esimerkiksi Oikotie.fi -sivuilla tarjotaan vuokralle 29 neliön yksiötä Helsingin keskustassa 830 euron kuukausihintaan. Reilu sata euroa halvemmalla voi asua yliopistokaupunki Joensuun keskustassa tilavassa kolmiossa tai kalustetussa 30 neliön yksiössä Pariisissa. Berliinissä 800 eurolla elää jo tilavasti näppärillä seuduilla.

Yksinkertainen kirjailijakin ymmärtää, että jokin yhtälössä mättää. Taiteilijat ja opiskelijat saavat jo nyt asua koirankopin kokoisissa yksiöissä ja lapioida makaronia viikosta toiseen osa-aikatyöstä kotiin tultuaan. Keskituloisen, yksin asuvan pääkaupunkiseutulaisen ei tarvitse juosta sijoitusneuvojan juttusilla pohtimassa, mihin palkastaan jäävät rahansa lykkää.

Jostain kumman syystä vuokrista puhutaan mediassa yllättävän vähän. Asuntojen hintoja vahditaan kuin vanhoja Stasin vakoojia ja niiden perusteella pohditaan, onko lama tulossa, mihin suuntaan talous menee, onko huomenna pouta, pitäisikö Suomen ulkopolitiikkaa reivata johonkin suuntaan ja ties mitä. Vuokralla asuminen on kuitenkin yllättävän yleistä: Helsingissä vuokralla asuu lähes puolet ihmisistä, ja se on hyvin yleistä myös Jyväskylän ja Kuopion tapaisissa opiskelukaupungeissa.

Vuokra-asunnon saaminen ei ole helppo homma. Vuokra-asunnon hankkimisen välittäjän kautta voi unohtaa, jos on sattunut tekemään itsestään yhteiskuntakelvottoman, moraalisesti arveluttavan ihmisen, eli hankkimaan luottotietomerkinnän. Edes murhatuomio ei aiheuta samanlaista kauhua vuokranantajissa kuin kyseinen stigma.

Ulkomaalaistaustaisen kannattaa jo suosiolla kantaa tavarat kadulle tai korkeintaan kysyä kaupungin vuokra-asuntoa, jonka voi saada hyvällä tuurilla puolessakin vuodessa. Yksin elävän miehen tilanne kaupungin asuntojonossa puolestaan on kaikkein huonoin. Miespuolinen sinkkuystäväni sai kaupungin työntekijältä hyvän neuvon: hanki lapsi. Silloin asunto voisi irrota. Ystäväni kertoi olevansa homo. Kaupungin työntekijältä loppuivat neuvot.

Vuokranantajien mielestä heillä on myös oikeus tietää tulevasta vuokralaisestaan suurin piirtein kaikki mahdollinen. Ei ole tavatonta, että ammatin ja työpaikan lisäksi udellaan ihmisen alkoholinkäytöstä, sukupuolisesta suuntautuneisuudesta, vanhemmista, ystävistä ja kaikesta muusta mahdollisesta. Odotankin hetkeä, jolloin vuokranantajat alkavat vaatia asukkailtaan portfolioita, joissa on sukuselvitykset, terveystiedot, työtodistukset ja muu "oleellinen" tieto muuttajasta.A

Asuntoilmoitusten lukeminen on onneksi vielä halpaa hupia. Tähtitieteellisten hintojen lisäksi on hykerryttävää lukea kiinteistönvälittäjien muotoiluja. "Yllättävän tilava yksiö Kalliossa. Hyväkuntoinen, palvelut lähellä. 1 h + keittokomero, 11 neliötä. Vuokra 580 euroa."

Yllättävän tilava se yksitoista neliötä toki on. Sängyn lisäksi huoneeseen mahtuu ehkä jopa tv. Jos siinä on litteä näyttö. Ja onneksi kannettavien tietokoneiden hinnat ovat laskeneet. Pöytäkone kun täyttäisi koko lukaalin.