Ei kai Ruotsin kanssa?

Puolustusministeri Carl Haglund kosi ja sai rukkaset viime viikonloppuna. Hän ehdotti seuraavan hallituksen ohjelmaan kirjausta Suomen ja Ruotsin puolustusliiton selvittämisestä.

Ruotsin puolustusministeri Peter Hultqvist vastasi nopeasti (Helsingin Sanomat 7.1), että hän ei ole valmis keskustelemaan puolustusliitosta. Yhteistyön lisäämiseen askelmittain Hultqvist suhtautuu myönteisesti.

Haglundin itsenäisyyspäiväviikonloppuna tekemä ehdotus puolustusyhteistyöstä ei ole yllättävä ajatus. Haglund on RKP:n puheenjohtaja ja puolueella on perinteisesti ollut vahvaa ajattelua Suomi–Ruotsi-liiton suuntaan. Tällainen kahden pohjoismaan liitto voisi olla askel kohti Nato-jäsenyyttä, sillä Suomen ja Ruotsin on yleensä ajateltu ottavan jäsenyyteen kantaa peräjälkeen tai melkein yhdessä.

Suomelle tai Ruotsille olisi painajainen, että toinen liittyisi yllättäen Natoon ja toinen jäisi yksin liittoutumattomaksi.

Suomen ja Ruotsin puolustusvoimat selvittävät tällä hetkellä meri- ja ilmavoimien tiivistyvää yhteistyötä. Osa tulkitsee selvityksen tavoittelevan jopa yhteisiä meri- ja ilmavoimia. Tämän selvityksen pitäisi valmistua tammikuussa.

Tälläkin hetkellä meri- ja ilmavoimilla on rajat ylittävää yhteistyötä. Voisiko Suomella ja Ruotsissa olla tulevaisuudessa vaikkapa yhteiset ilmavoimat?

Ajatus yhteisistä ilmavoimista on aina silloin tällöin ponnahdellut esiin. Todennäköisesti kaavailut ilmavoimien tai merivoimien yhdistämisestä osoittautuvat vaikeiksi.

Suomessa on Hornetit (62 kappaletta) ja Ruotsissa JASit (134). Merivoimissa Suomella on 26 alusta ja Ruotsissa 27 alusta.

Haglundin toive Pohjolan puolustusliitosta tuskin siis toteutuu. Se on poliittisesti helppo ehdotus, sillä Ruotsin kanssa tehtävään yhteistyöhön suomalaiset suhteutuvat neutraalisti. Eri asia on sitten se, mikä merkitys puolustusliitolla olisi.

Suurin ongelma on Suomen ja Ruotsin erilainen puolustuspoliittinen oppi. Ruotsi keskittyy strategisen iskun torjuntaan ja kansainväliseen toimintaan. Tämä on tarkoittanut asevelvollisuuden alasajoa ja pieneen ammattiarmeijaan siirtymistä. Suomi taas lähtee aluepuolustuksesta ja yhdistää siihen strategisen iskun torjuntaa.

Oppieroista seuraa suuri ero. Suomella on tarvittaessa iso maavoimien jalkaväki mutta Ruotsilla ei ole.

Voiko näin erilaisia ajatteluja yhdistää? Rauhan aikana Suomen ja Ruotsin on mahdollista ja helppokin tehdä jonkinlaista yhteistyötä. Ja se on ehkä järkevää. Mutta olisiko tällaisesta yhteistyöstä turvaa sodan uhan edessä tai ennaltaehkäisisikö se tätä uhkaa?

Fennovoiman ydinvoimala sai viime viikolla eduskunnassa siunauksen. Hanke voi edetä, kun omistajaksi tulee Fortum kaiken mennessä suunnitellusti.

Fortumille kuvio on hyvä. Venäjä haluaa länteen voimalan ja Suomen hallitus tarvitse kotimaisen omistajan. Tästä palkintona Fortum saa hankittua Venäjältä himottua vesivoimaa.

Venäjän koventuva ulkopolitiikka herättää kysymyksiä. Voiko venäläisomistus ja reaktori joskus olla ikävä ase Suomen painostamisessa?

Maailmantilanne voi jatkua pitkäänkin tummana.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.