Ei kai onni voi olla miehen karvoista kiinni?

Luin hiljan keskustelun eräältä nettipalstalta miesten karvoituksesta.

Yksi nainen kertoi, että ei voi ottaa mielitietykseen yksilöä, jolta pukkaa kuollutta majavaa muistuttava karvareuhka paidankauluksesta. Toinen halusi aamulla erottaa, onko vieressä koira vai mies ja arvotti iän myötä harmaantuneen selkäkarvoituksen puistatuksen huipuksi.

Noin äkkiseltään olisin kyllä enempi huolissani siitä, jos ei miestä ja hurttaa erota toisistaan kuin karvoituksen perusteella. Ainakin meillä jo perheemme koiran hengitys lemahtaa niin eltaantuneelta, että vain mieheni valkosipulihenkäys iloisen illan jälkeisenä aamuna vetää vertoja.

Miehelläni ei myöskään ole pakkomiellettä tunkea kieltä korvaani ja nuolla koko naamaani aamupusun aikaan. Kiitos siitä!

JOLLEKULLE immokuutsa-kampauksella (= kalju peitetty pitkillä haivenilla) varustettu uros on ehdoton ei. Vaaleat kulmakarvat, ripset ja parta puolestaan inhottavat erästä naikkosta. Myös karvattomaksi ajellusta rinnasta ja ihmissusimaisen runsaasta karvoituksesta voi ällöstyä niin paljon, ettei innostu lähempään kanssakäymiseen, olipa mies muilta ominaisuuksiltaan miten erinomaisen erinomainen tahansa.

Se on joillain, katsos, karvoista kiinni.

OLEN KATEELLINEN. Onpa joillain varaa valita. Ei sillä, että tässä valintatilanteessa oltaisiin. Mutta kuitenkin.

Jos nyt ajattelen sinkkuaikojani, en muista tietoisesti ajatelleeni kenenkään muun kuin omaa karvoitustani - sitäkin maltillisesti. Ehkäpä sitä oli silloin niin nuori, ettei nuorukaisilla pukannut turkista tuhottomasti. Jos jonkun kanssa innostui lähempiin suhteisiin, kyllä se oli jokin muu kuin karvoitus, joka kuumensi.

TOISAALTA karvoista voi tehdä myös asiaa. Ystäväni käytti seurustelun alkuajat kartoittamalla miehensä rintakarvalevinneisyyttä. Karvoja on parhaimmillaan ollut yhdeksäntoista (19) kappaletta, eikä määrä ole merkittävästi vuosien varrella lisääntynyt - ystäväni mielestä onneksi.

Olen kuullut pariskunnasta, joka pitää vahaus- ja pinsetti-iltoja, jolloin miehen selästä poistetaan häiritsevät siimat. Jotkut taasen sheivaavat apinoiden planeetta -tyyppiseen ihokarvaselkäturkikseen nenälle sopivan kohdan, jotta vaimo saattaa huoleti likistellä ilman välitöntä nenän kutinaa.

Yksi morsmaikku puhuu hellästi miehensä rakkaudenryijystä, kun toinen on varma, että Luoja on karvoittanut hänen puolisonsa alaselän munuaisten lämmittimiksi.

MINÄ OLEN huolissani mieheni karvojen määrästä vasta siinä vaiheessa, jos jokin päivä huudan hänelle suutuspäissäni kuin koiralleni: "Jos et ole kunnolla, piirrän sinulle rukkasten kaavat kylkiin."

Kirjoittaja on toimittaja ja Keskisuomalaisen avustaja.