Ei kenenkään kaveri

Ehkä minun sitten kuuluukin olla yksin, sanoo 14-vuotias Juuso, jolla oli kavereita viimeksi seitsemän vuotta sitten.”

Yllä oleva on suoraa lainausta Helsingin Sanomissa 28.3. julkaistusta Torjutut lapset -artikkelista, jossa paneudutaan koulukiusaamisen syihin ja seurauksiin. Mukana on kolmen koulukiusatun pojan pysäyttäviä kokemuksia.

Koulukiusaaminen on siitä salakavala ilmiö, että sitä ei ole aina helppo huomata. Esimerkiksi Juuson kohdalla kiusaaminen oli eristämistä, pojan jättämistä kaiken yhteisen välituntipuuhailun ulkopuolelle. Niinpä yksinäinen poika eristäytyi myös vapaa-ajalla; seurana olivat vain tietokonepelit omassa huoneessa.

Kasvatustieteiden tohtorin Niina Junttilan tutkimus vuodelta 2010 kertoo joka viidennen lapsen kärsivän vakavasta yksinäisyydestä. Tämä kokemus kulkee lähes poikkeuksetta käsi kädessä koulukiusatuksi joutumisen kanssa.

Lapsella on oikeus turvalliseen oppimisympäristöön. Näin lupaa sekä YK:n lapsen oikeuksien sopimus että perusopetuslaki.

Käytännössä oikeudet toteutuvat heikosti. Tutkimusten mukaan viikoittain kiusaamisesta kärsii ainakin 8–12 prosenttia koululaisista. Vaikka erilaisia kampanjoita kiusaamisen vähentämiseksi on ollut kosolti, kiusaaminen ei ole vähentynyt.

Joidenkin arvioiden mukaan kiusaamista kokeneiden lasten ja nuorten määrä on pysynyt ennallaan, mutta kiusatut tuovat tuntojaan useammin julki. Ainakin Mannerheimin Lastensuojeluliiton Lasten ja nuorten puhelimessa kiusaamisaiheisten soittojen määrä kasvoi viime vuonna. Samoin ovat lisääntyneet koulukiusaamisesta huolestuneiden vanhempien yhteydenotot eri viranomaisiin ja järjestöihin.

MLL, lapsiasiavaltuutettu, Keski-Suomen Ely-keskus sekä Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto tekivät äskettäin aloitteen koulukiusaamisen kitkemiseksi. Siinä vaadittiin uusia oikeusturvakeinoja, selkeitä toimintamalleja ja vastuuhenkilöitä.

Toivottavasti aloite otetaan tosissaan ministeriöissä, opetushallituksessa ja eduskunnan sivistysvaliokunnassa.

Torjutuksi tuleminen ja muiden seurasta sulkeminen ovat kasvavalle lapselle niin rajuja kokemuksia, että voidaan oikeutetusti puhua henkisestä väkivallasta tai sosiaalisesta kivusta. Siitä selviämiseen lapsi voi tarvita jopa pitkäkestoista terapiaa. Jos apua ei tule ajoissa, kiusatusta lapsesta voi kasvaa ahdistunut ja masentunut, jopa työkyvytön aikuinen.

Lapset ovat usein taitavia peittelemään erilaisuuttaan; vanhemmillekaan ei kerrota kaikkea. Jopa esikoulusta alkanut, lukiovuosiin kestänyt kiusattuna olo voi jäädä lähipiiriltä huomaamatta.

Koulukiusaamisen kitkeminen on aikuisten vastuulla, mutta vaatii myös lasten ja nuorten sitouttamista yhteisiin pelisääntöihin. Yläkouluissa hyvänä apuna ovat olleet jo yli 40 vuoden ajan vapaaehtoiset, koulutetut tukioppilaat.

Jotenkin lohduttava on se tieto, että tukioppilaiksi on tunkua. Liki 40 prosenttia 8-luokkalaisista aikoo hakeutua tehtävään, MLL:n selvitys kertoo.

Yksikin ystävä suojaa lasta, koulukiusaamisen tutkija Christina Salmivalli on osuvasti sanonut.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.