Ei lamaannuta

Talvi on antanut taaskin odottaa. Kovapäisempikin alkaa uskoa pelottelua ilmaston lämpenemisestä ja sen tuomista suurista muutoksista. Itse kuulun niihin, jotka haluavat uskoa, että tämä on vain tilapäinen häiriö, joka ei paljon poikkea pitkänajan keskiarvoista. Lamasta huolimatta Suomi yrittää olla aktiivinen taistelussaan ilmaston lämpenemistä vastaan. Hyvä näin, kunhan vain ne todelliset ilmanpilaajat tekisivät samoin. Silloin vasta muutos parempaan olisi mahdollista.

Lama sana lamaannuttaa. Se on noussut nopeasti jokapäiväiseksi epämiellyttäväksi ilmiöksi. Edellisen laman ja kovan markan arkkitehdit eivät silloin sallineet sanaa devalvaatio. Joka tuon sanan sanoi, oli silloisten vallanpitäjien mielestä isänmaan petturi. Yhtä kaikki, molemmilla sanoilla on sama hirvittävä voima ja vaikutus siihen, mikä on talouden syöksyn jyrkkyys ja syvyys. Olisikohan tuon lama sanan käyttö syytä kieltää? Vaikka EU:n direktiivillä kokonaan? Ja kovat sanktiot, ken sitä käyttää. Hokemalla lamaa, kaikki vetävät käsijarrua ja näin taantuma toteuttaa itse itseään ja se lumipalloteoria toteutuu.

En tarkoita sitä etteikö kansalaisille pitäisi kertoa ikävätkin asiat kaunistelematta silloin, kun on perusteltua ja todellista tietoa. Turhaa synkistelyä heppoisin tiedoin ja lamalla mässäilyä tulisi kuitenkin välttää. Nythän kaikki muutaman viikonkaan vanhat ennusteet eivät ole pitäneet paikkaansa, ennustajaeukosta tai -ukosta riippumatta. Joskus tuntuu siltä, että on oikein kilpailua siitä, kuka kauheimman ennusteen tulevaisuudestamme rohkenee esittää. Oppositio kiljuen ja huutaen. Pääjohtajat, puhemies ja mediat kuorossa ja soolona. Siinä parhaiten on tähän mennessä ehkä onnistunut Paavo Lipponen verratessaan ei talvisotaan vaan raamatulliseen "harmakedonin" taisteluun. Siinähän kaikki vääräuskoiset tuhoutuvat.

Nyt pitäisi saada herätys kaikilla näillä edellä mainituillakin tahoilla, ettei omaan pesään paskottaisi. Tulevaisuuteen uskoa tuovia puheita ja tekoja nyt kaivattaisiin - miten tästä selvitään? Eikä niinkään kinastelua sammutetaanko paloa oikein vai väärin.

Tiedetään, että 1990-luvun lama oli osin kotikutoinen ja sen syntyyn vaikuttivat vahvan markan arkkitehdit Koivisto ja Holkeri etunenässä. Siitä selvittiin, kun vienti alkoi vetää markan devalvaation tuoman edun myötä. Nyt, kun taantuma on lähtenyt Amerikasta asuntorahoituksen vastuuttoman kuplan puhkeamisesta ja levinnyt laajalti maailmanlaajuiseksi, se koskee pahasti niitäkin maita, joista Suomen vienti on paljon riippuvainen ja kotoisin keinoin on tähän vaikea vaikuttaa.

Verot kaikkine aleineen ovat tälläkin hetkellä mukana elvytyskeskusteluissa. Paljon on niitä, jotka näkevät, ettei veroale ole nyt oikea toimenpide. Hallitus haluaa taas tällä vauhdittaa kulutusta ja näin tukea työllisyyttä. Tavallisen tallaajan kannalta on tärkeää kuitenkin verotuksen kokonaisrasitus, joka ei näyttäisi ainakaan pienenevän. Ei paljon auta, jos valtio helpottaa veroaan mutta kunnat joutuvat vaikeuksissaan korottamaan omia verojaan. Lisäksi nuo ilmastotalkootkin osaltaan nostavat monenlaisilla haitta- ja päästöveroillaan kansalaisten verotuksen kokonaisrasitusta.

Tunnettua on se, että tulevaisuuden ennustaminen on vaikeaa ja juuri nyt se on entistäkin vaikeampaa. Arvioidaan, että laman seuraukset alkavat parin kolmen vuoden päästä vaikuttaa rankemmin kuntien talouteen verotulojen ehtyessä. Silloin ei ole valtiosta apua sen maksaessa takaisin sitä velkaa, jota nyt elvytyksen nimissä jaetaan.

Siinäpä kakkua ja vääntöä juuri valittujen kuntienkin päättäjille. Juuri nyt on se aika, kun monissa kabineteissa käydään kovaa ja tunteitakin herättäviä keskusteluja - joskus pientä peliäkin - vallankin johtavista luottamushenkilöpaikoista. Halukkaita kun on yleensä enempi kuin jaossa olevia paikkoja.

Nämä tulevaisuutemme tekijät eivät aina välttämättä valikoidu pelkän vaalimatematiikan avulla. Tärkeäksi nousee kenen kanssa kaveerataan ja saadaan paras hyöty omalle ryhmälle ja omille pyrkimyksillekin. Nais- ja mieskiintiöt ovat myös ongelmallisia. Kukapa nyt haluaisi olla kiintiönainen tai -mies? Asemiaan valinnoissa parantaakseen monasti piiri pieni pyörii ja siinä on kaikenlainen vihjailu ja peli mahdollista. Ikärasismia tai ei, esille voi nousta, että joku on liian vanha, toinen liian nuori. Ikä ei saisi kuitenkaan olla etu tai haitta, jos muutoin älli pelaa ja homma hoituu. Lopputulos on tietenkin se tärkein: valitut osaavat tehtävänsä, ovat motivoituneita, heillä on yhteistyö- ja paineensietokykyä tai halua kehittyä näissä.

On aika tulla ja mennä - sanotaan. Tämä voi toteutua paljon omasta tahdosta tai jos ei sitä aikanaan tajua, voi lentää kuin leppäkeihäs. Lupauduin tähän vaativaan tehtävään ajatuksella, että yksi vuosi voisi olla kolumnistina minulle jo kova haaste. Nyt on vierähtänyt kolme vuotta. On ollut mielenkiintoista kokeilla ihan pystymetsästä tätä haasteellista tehtävää. Aikansa kuitenkin kutakin. Tämä on vihon viimeinen näissä merkeissä. Kiitän kaikkia niitä ihmisiä, jotka ovat kannustaneet palautteillaan ja kiitoksia niillekin, jotka eivät ole kannustaneet mutta ovat sietäneet ja olleet herjaamatta. Hyvää alkanutta vuotta kaikille lehden tekijöille ja lukijoille!

Kirjoittaja on kangasniemeläinen mökkiyrittäjä ja kunnallisneuvos.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.