Ei ole valtiomiesten elämä enää lystiä

On se niin väärin. Poliitikkojen luontaisedut ovat tulleet ryminällä alas Rooman keisari Neron ajoista. 2000-luvun vallanpitäjä ei saa tehdä enää mitään lystikästä, kun heti ovat verenimijät ja loiset kaulavaltimossa kiinni.

Vielä 1960-luvulla kelpasi: kun Kennedyn veljekset pitivät Amerikassa kimppakivaa Marilyn Monroen kanssa, ei vahtikoirina räksyttäviä median edustajia näkynyt.

Myös Kekkonen hoveineen sai rellestää niin kuin huvitti. Ei presidentin naisseikkailuista silloin huudeltu iltapäivälehtien lööpeissä.

Viimeistään epäortodoksisen sikarinkostuttamistapansa takia julkiselle mestauspölkylle nostetun Bill Clintonin tapaus opetti nykypoliitikoille toiminnan rajat.

Vilkas sukupuolivietti on nykyisten sääntöjen mukaan pahasta. Ihan sama minkälainen törppö muuten on kyseessä, mutta pedistä petiin ei pidä juoksennella.

George W. Bush saa kaikessa rauhassa suosia politiikassaan vaalikampanjaansa avokätisesti tukeneita teollisuustahoja sekä syöstä maansa vuosikausien sotakurimukseen. Mutta auta armias, jos hän olisi lähettänyt tekstiviestin jollekin sutturalle! Jo olisi valkoisen talon isäntä vaihdossa.

Nykypäivän poliitikon pitää olla vähintäänkin yksiavioinen, mieluummin tietysti eunukki munkki. Tai nunna, jos naispuolisesta yksilöstä on kyse.

Luulisi ministerien ja kansanedustajien seksuaalisen hyvinvoinnin olevan kansakunnan edun mukaista. Jos olo on koko ajan kovin takakireä, voi syntyä kireitä päätöksiä. Vaikka sellaisia, joissa samat tiukat moraalisäännökset kohdistetaan myös tavallisiin kansalaisiin.

Toisaalta: ehkä ulkoministeriin pitää kuitenkin soveltaa kireämpiä sääntöjä. Muutenhan mikä tahansa ulkovaltio saa kaikki valtiosalaisuudet selville lähettämällä asialle isotissisen mataharin.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.