Ei parta pahoille kasva, mutta pelleille kasvaa

Moi, komea parta sinulla, olisiko sinulla hetki aikaa, avasi sutki sähköfirman myyntiheppu kiilatessaan eteeni yhdessä Jyväskylän lukuisissa ostareissa.

Voi voimasana, manasin mielessäni ja taisin ääneenkin. Oli alunperinkin kiire jonnekin ja nyt vielä enemmän.

Asiakassuhdetta kohtaaminen ei sytyttänyt, päinvastoin.

Hieman myöhemmin, kun kontaktin takia otsasta ulos puskenut sarvi oli hävinnyt, pohdiskelin että jamppahan teki vain työtään. Pestinsä ei varmasti ole sieltä helpoimmasta päästä.

On kohtalaisen epäsuomalaista, jos pitää työntyä tuntemattomien ohikulkijoiden henkilökohtaiselle vyöhykkeelle ja ryhtyä juttusille bisnestavoitteiden kannustamana. Meiltä kaikilta tuo ei onnistuisi välttämättä ollenkaan.

Voi se tosin olla kohteistakin hermostuttavaa, kun keskustassa käydessä joutuu toistuvasti ahdistelluksi. Varsinkin kesällä Jyväskylän kävelykadulla on muutaman kymmenen metrin välein niin sanottuja feissareita, joita ei pääse pakoon millään.

Yksi kontakti per kaupunkireissu olisi vielä jotenkin siedettävissä. Omien kokemuksieni perusteella tuo on kuitenkin harhaista haaveilua.

Viidensadan metrin matkalla Kirkkopuistosta Aren aukiolle tiettyjen kansalaisjärjestöjen markkinoijat ovat ehtineet pysäyttää matkanteon vähintään kolme kertaa. Paluumatkalla sama uusiksi. Ei ihme, että automarketit ovat kasvattaneet suosiotaan keskustan liikkeiden kustannuksella.

Puhelinmyynnistä on mahdollista päästä eroon esimerkiksi internetin kautta tehtävällä telemarkkinointikiellolla. Kasvotusten kaupittelun estämiseen pitäisi saada myös samanlainen järjestelmä.

Alan standardiksi voitaisiin keksiä rintanappiin, t-paitaan tai vaikka pipoon painettava kieltosymboli. Feissarien ja kauppakeskusten myyntitykkien olisi jalkapuurangaistuksen uhalla jätettävä merkkiä kantavat kaduntallaajat rauhaan. Näin säästettäisiin kaikkien aikaa ja hermoja.

Tuosta parrasta vielä. Toissavuotista Movember-hairahdusta lukuun ottamatta karvanaamana jo vuosikausia viihtyneenä minua on alkanut ottaa pahasti pattiin parhaillaan vallalla oleva metsuriseksuaali-villitys.

Kuten muotikuvista ja mainoksista voi huomata, ovat lommoposkiset mallipoikarimpulat yllättäen kasvattaneet itselleen tuuhean parran. Tämän innoittamana katukuvaankin on ilmestynyt normaalia enemmän pörhäköitä turpia.

Meille partaveteraaneille tilanne on karmaiseva. Mainehan siinä menee, jos luullaan muotipelleksi. Olen huomannut alkaneeni kytätä vastaantulevia pörrönaamaisia ukkoja sillä silmällä. Että onkohan tuo aito ja alkuperäinen parhajouhimies vai pelkkä tuulella käyvä pintaliitäjä?

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.