Ei parta pahoille kasva?

Viime marraskuussa yhdellä jos toisellakin vastaantulleella miehenturjakkeella puski karvaa ylähuulista. OMG, ovatko viikset tulleet muotiin, ehdin jo säikähtää, kunnes syy buumiin selvisi. Kyseessä oli Movember.

”Movember on kansainvälinen hyväntekeväisyyskampanja, johon osallistuvat miehet kasvattavat itselleen viikset marraskuun ajaksi. Vuonna 2003 Australiassa perustetun kampanjan tarkoituksena on kerätä varoja ja nostaa tietoisuutta miesten terveysongelmista kuten eturauhassyövästä”, kirjoitetaan Wikipediassa.

Samalla sivulla kerrotaan myös, että Movemberin perustajan Tom Betssin mukaan kampanja sai alkunsa pubissa tehdyn vedon seurauksena. No, sen kyllä uskon.

Käytännössä Movemberiin osallistuvien miesten on kasvatettava kuukauden ajan viiksiä, lisäksi heidän ja läheistensä toivotaan lahjoittavan rahaa kampanjalle. Pärstä toimii siis mainostauluna.

Säännöt karvoituksen suhteen ovat tiukat: naama on ajettava paljaaksi, viikset eivät saa yltää pulisonkeihin, eivätkä ne saa koskettaa toisiaan leuassa. Suomeksi: partaa ei saa olla.

Koska kaikkea pitää kokeilla sukurutsaa ja kansantanhuja lukuun ottamatta (ja toista niistäkin olen jo lapsena harrastanut), niin päätin tänä vuonna liittyä ystäväni Movember-joukkueeseen.

Kyse on melkoisen suuresta uhrauksesta. En ole nimittäin nähnyt leukaani paljaana ainakaan sitten vuoden 1994. Piti oikein tarkistaa Keskisuomalaisen arkistosta vanhoja kolumnikuvia kaivamalla. Sen verran pelottavasta muodonmuutoksesta on kyse, että totesin tarvitsevani joko kunnon rohkaisuryypyn tai sitten asiasta on tehtävä julkinen. Kolumni maakuntalehdessä lienee tarpeeksi. Enää ei voi jänistää.

”Se ei välttämättä kasva takaisin, jää vain karvaisia laikkuja leukaan”, pelotteli sienestysharrastuksestaan ja terävästä kielestään tunnettu kollega.

”Isi, et saa!”, kauhisteli kuusivuotias tytär, joka on mieltynyt leukakarvoitukseni aiheuttamaan kutitukseen (ja sen tukistamiseen).

”Oletko hullu”, kysyi oma pärstä vessan peilistä illalla hampaita pestessä.

Olen vajaassa 20 vuodessa ehtinyt mieltyä naamavärkkiini tällaisena tuuheanpuoleisena. Semminkin, kun parran eteen on pitänyt tehdä kärsivällisesti töitä. Sukurasitteena on nimittäin hidas karvankasvu.

Tai miten tuon nyt ottaa, on verkkaisesta parranpukkaamiskyvystä hyötyäkin. Eräs ystäväni on karvankasvatustaidoiltaan mestariluokassa: partansa pitäisi ajaa aamuin illoin, jos haluaisi olla poskiltaan posliini. Movemberin aikana hän saisi parissa päivässä jo itse Stalininkin kalpenemaan kateudesta.

Mistähän muuten johtuu, että kahdella viime vuosisadan suurimmalla despootilla, Josef Stalinilla ja Adolf Hitlerillä oli viikset? Ei parta pahoille kasva?

Paitsi että kasvaa. Katsokaa vaikka talebaneja.

Oli miten oli, odotan marraskuuta kauhulla. Minkälainen leuaton nössykkä sieltä peilistä mahtaakaan irvistellä? Ja mitä jos sienestävä kollega oli oikeassa?