Ei se koko, vaan miten sitä käyttää

Sehän ei ole mikään uusi juttu, että monenkarvainen mediankulutus on siirtynyt erilaisiin mobiililaitteisiin. Kuten vaikkapa älypuhelimiin. Sen verran olen vanhaa liittoa, että muutaman viikon kuluttua tulee kuluneeksi vasta kaksi vuotta siitä, kun liityin vihdoin viimein kosketusnäytöllisten heimoon.

Kyllä näppäimet olla pitää, vannoin siihen asti, mutta pääsin päähänpinttymästäni lopulta melko helposti irti. Näppäimettömän näpräämisestä irtipääseminen onkin ihan toinen juttu.

Siksipä en muuatta asiaa noista paholaisen rakkineista vieläkään ymmärrä. Siis sitä, että samaan aikaan kun vempeleet ovat kehittyneet lähes kaikkivoipaisiksi, niiden latureiden johdot ovat lyhentyneet joutaviksi puolen metrin nysiksi.

Meillä oli huushollissa vielä taannoin kaksi hieman vanhempaa, kunnon roikalla varustettua USB-laturia, mutta nyt on vain niitä helvetin nysiä, kun edellä mainitut lakkasivat toimimasta.

”Ei se koko, vaan se miten sitä käyttää” on kuuluisa lohdutuslause. En tiedä, pitääkö se paikkaansa missään asiassa, mutta ei taatusti ainakaan laturin johdoissa!

Kun pistoriasia on lattian tasossa ja nysä pitää uittaa sinne, niin kylläpä kansalainen joutuu sohvalla kikkailemaan itsensä melkoisen akrobaattisiin asentoihin. Skolioosi, fasettilukko ja niskanikamien kulumat iskevät kaikki ihmisen rankaparkaan jo muutamassa minuutissa.

Yritä siinä nyt sitten katsoa televisiota ja hassutella Twitterissä, kun roikut sohvalta pää alas päin kuin lepakko.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.