Ei sijaa arkissa

Keskiviikkoaamuna tullut uutissähke kertoi, että Itä-Aasian merillä ajelehtii noin 7 000 nälkäkuoleman partaalla olevaa venepakolaista. Osa heistä on ollut meren armoilla jo kuukausia.

Toinen saman aamun sähke kertoi, että yhdysvaltalainen loistoristeilijä oli saanut pohjakosketuksen Bermudalla Karibianmerellä, mutta kenelläkään matkustajista tai miehistön jäsenistä ei ollut mitään hätää ja henkilökunta palveli asiakkaita normaalisti.

Sähkeet olivat yhtä pitkiä. Se kertoo maailmamme uutisarvostuksista. Inhimillinen katastrofi Aasiassa on unohdettu. Tärkeämpi maailma on toisaalla.

Eurooppalaisilla ei ole liiemmälti syytä moraalisten oppituntien pitoon aasialaisille, kun Välimerellä on meneillään aivan samanlainen murhenäytelmä, jolle harkitaan loppua hieman kyseenalaisin keinoin. Ja pakolaisten kohdemaat Aasiassa siirtelevät vastuuta toisilleen, aivan kuten Euroopassakin. Andamaanienmerellä merihätään joutuneita Thaimaahan, Malesiaan ja Indonesiaan pyrkijöitä ei tosin ole tähän saakka edes yritetty pelastaa.

Pieni ero on myös pakolaisten statuksessa. Eurooppaan pyrkijät ovat kaikki eri tavoin romahtaneiden tai epäonnistuneiden valtioidensa kansalaisia, mutta Aasiassa pääosa pakolaisista on Burman eli Myanmarin vainottuja rohingya-muslimeja, joilla ei ole sen enempää kansalaisuutta kuin kotimaatakaan.

Vaikka sunnimuslimeihin kuuluvat rohingyat ovat asuneet Burmassa 1100-luvulta saakka, maan hallitus pitää heitä silti naapurimaasta Bangladeshista lähteneinä laittomina bengalilaisina siirtolaisina, joilla ei ole oikeutta kansalaisuuteen eikä mitään sijaa yhteiskunnassa. Hallitus kiistää koko ongelman; sille pakolaisongelman kansainvälisen käsittelyn ehtona ylipäätään on, ettei sanaa ”rohingya” edes mainita. Bangladeshissa taas rohingya-väestöä ei pidetä bengaleina eikä bangladeshilaisina.

Bengalinlahden pakolaisongelma yltyy aina keväisin ennen myrskyjen ja monsuunisateiden alkamista. Tänä keväänä pakolaisongelma vielä kärjistyi kohdemaiden tiukennettua merivalvontaansa.

Ihmissalakuljettajat hylkäsivät purtiloitaan ihmislasteineen avomerelle. Kaikille ei ollut sijaa arkissa. Monia hukkui tai hukutettiin. Hengissä selvinneet ovat kertoneet, että aluksissa olleita tapettiin, kun taistelu niukkenevasta ruuasta kiihtyi.

Nyt Malesia ja Indonesia ovat luvanneet tarjota väliaikaisen turvapaikan merelle jääneille pakolaisille, jos kansainvälinen yhteisö ottaa heidät myöhemmin vastuulleen.

Ainakaan Aasian venepakolaisongelman kannalta tärkeimmästä maasta Australiasta ei oikein heru edes myötätuntoa. Kaksi vuotta sitten valtaan noussut pääministeri Tony Abbottin konservatiivihallitus on sulkenut määrätietoisesti pakolaisten reitit Australiaan. Veneitä on käännytetty aluevesirajoilta muun muassa Indonesiaan ja pakolaisia on kuskattu Australian ulkopuolelle kuten Naurulle ja Papua-Uuteen-Guineaan.

Tuoreessa kommentissaan pääministeri kiteyttää tavallaan myös venepakolaisongelmasta käydyn eurooppalaisen keskustelun:

”Kyllä meidän on oltava inhimillisiä, mutta loppujen lopuksi meidän on pysäytettävä veneet.”

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.