Ei suuret sanat vaan pienet teot

Neuvostoliitto ja sen armeija ottivat ruhjovan komennon toisen maailmansodan jälkeen Suomea lukuunottamatta kaikissa länsinaapureissaan.

Suomalaisia lähimpänä olivat Viro ja virolaisten kärsimykset.

Neuvostoliitto hajosi ja sen seurauksena Venäjä menetti toisen maailmansodan kaikki voittomaansa ja enemmänkin.

Viro pääsi muiden mukana ikeestä vuonna 1991. Tämän päivän Viro on vakuuttava todiste siitä, mitä itsenäisyys ja vapaus kasankunnalle merkitsevät.

SUUREN muutoksen jälkeen vaaditaan yleensä tilintekoa menneestä.

Kylmän sodan jälkeen on kysytty, miksi kaikki vääryydet olivat mahdollisia. Miksi vaiettiin ja miksei tehty mitään?

Väitetään, että Suomi, muut pohjoismaat ja koko Länsi-Eurooppa käänsivät kylmän sodan vuosikymmeninä selkänsä pienelle Virolle.

Ei virolaisia unohdettu. Yhdysvallat ja Länsi-Eurooppa pitivät yllä ainakin jonkinlaista puhetta Viron ja muiden Baltian maiden kohtalosta. Se oli kuitenkin vain osa propagandasotaa neuvostokommunismia vastaan.

Todellisuudessa länsimaat käänsivät selkänsä Virolle.

Entä Suomi?

Suomi ei lähtenyt mukaan propagandapuheisiin. Sellainen veljeskansan "auttaminen" ei olisi vähääkään auttanut Viroa, mutta lisännyt Neuvostoliiton epäluuloja Suomea kohtaan. Kovat puheet eivät yleensäkään vie ulkopolitiikassa asioita eteenpäin - pikemminkin päinvastoin.

Propagandan sijaan Suomi yritti pienin teoin auttaa ja tukea veljeskansaa. Ja siinä Suomi onnistui.

Yhteys Suomeen merkitsi paljon virolaisille ja heidän kulttuurilleen. Säännöllinen matkustajalaivaliikenne Tallinnan ja Helsingin välillä vuodesta 1964 oli ainutlaatuinen poikkeus Neuvostoliitosta länsimaisen demokratian maahan.

Suomi ei kääntänyt selkäänsä Virolle, vaan teki sen, mikä oli mahdollista aiheuttamatta lisää ongelmia virolaisille tai Suomen omalle asemalle.

MORAALISET kannanotot ja vaatimukset auttavat kansainvälisessä politiikassa tunnetusti kovin vähän. Esittäjistä ne saattavat tuntua hyviltä ja oikeilta, mutta vaikutukset voivat olla todellisuudessa päinvastaiset.

Viron itsenäistymisen vaiheissa monet toivoivat Suomen poliittiselta johdolta jyriseviä kannanottoja veljeskansan puolesta. Mutta presidentti Mauno Koivisto ja hallitus olivat lausunnoissaan varovaisia. Arvioitiin, että voimakkaat kannanotot saattaisivat vaikeuttaa Viron pyrkimyksiä.

Se oli pienen maan harkittua ja vastuuntuntoista ulkopolitiikkaa.

VOI HYVINKIN olla, että ajan myötä Suomen pienet teot virolaisten ja virolaisen kulttuurin tukemiseksi nousevat arvoonsa. Virossa ne ovat jo esillä.

Entinen pääministeri Edgar Savisaar nosti esille Suomen ja Viron suhteet 1960-luvulla. Hän muistutti, että Suomen kautta virolaisilla oli yhteys Eurooppaan.

Presidentti Urho Kekkosen vierailu Virossa vuonna 1964 merkitsi Savisaaren mukaan historiallista avaus. Kekkoselle puuhataan jo patsasta Tallinnaan.

Edgar Savisaar oli sunnuntain kuntavaalien äänikuningas.

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen pääkirjoitustoimituksen esimies.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.