Ei tukea luontoympäristön vientiin

Eduskunnalle on annettu ensi vuoden talousarvioesitys, jonka keskeisiä tavoitteita ovat työllisyyden, työpaikkojen ja talouskasvun edistäminen. Jälleen kerran on kuitenkin hyviin asioihin upotettu myös luontoympäristölle haitallisia pyrkimyksiä. Vaikka hallitusohjelmassa mainitaan erääksi tulevaisuuden tavoitteeksi toiminnan saaminen kestävän kehityksen mukaiseksi, tätä ei pysty yleisistä sanoista erottamaan.

Työllisyyttä ja talouskasvua voidaan tukea valtiontuilla siten, että ne aiheuttavat lisää ympäristöongelmia. Lähtökohdaksi tulisi tämän vuoksi ottaa sen osan erottaminen tukien kohteista, joihin päinvastoin tulisi kohdistaa supistavia toimia. Vastaavasti tulisi erikseen asettaa etusijalle kansainvälisestikin johtavan tavoitteen mukaisesti vihreä talous ja sen työpaikat.

Samassa yhteydessä on aihetta kiinnittää huomio talouden oikeudenmukaisuuteen, jota talousarviossa useassa kohdin erilaisin avustuksin, verojakaumin ja tuin tasoitellaan. Tällöin Suomen tuotantoa voidaan sopeuttaa kohti kestävämpää kehitystä.

YK:n luonnonvararaportti toteaa, että pitkällä aikatarkastelulla Suomessa on liian suuri kulutus maamme omiin luonnonvaroihin nähden ja verrattuna pyrkimykseen elintason tasaisempaan ja oikeudenmukaisempaan jakautumiseen etenkin kehitysmaiden kanssa.

Viennin rahoitusta suunnitellaan tuettavaksi ja etenkin vientiyrityksille tukea jaettavaksi lisää kolmisen miljardia euroa. Tässä hankkeessa tulisi ottaa huomioon, ettei samalla jaeta valtiontukea hankkeeseen, joka aiheuttaa epätoivottavaa luonnonvarojen tuhlausta. Järjestelmän tulee karsia pois muutoinkin epätoivottavia vientihankkeita.

Karsimisen ohella tukea voitaisiin suunnata vihreän talouden investointeihin sekä vihreän tuotannon ja työpaikkojen aikaansaamiseen.

Toinen kysymys on, miten tuki ylipäätänsä sopii kansainväliseen ajatteluun Suomen jo nyt liian suuresta tuotantokapasiteetista. Jatkuvasti keskimääräistä lähes nelinkertaista suurempaa ympäristövaikutusta ei voida pitää kestävänä.

Viennin tukemiseen kuuluu myös raaka-aineiden saanti. Suomi ei ole läheskään omavarainen tämän suhteen, vaan talouden virrassa tuonnin osuus on suurempi kuin viennin.

Kauppataseen epätasapainossa on ongelmana lisäksi investointihankkeiden vähäinen määrä ja luonnonvaroja tuhlailevan kulutustavaroiden huomattava osuus tuonnissa. Tältä osin tulisi kiinnittää huomio myös tuontiin.

Yritysverotuksessa ei myöskään tule suosia luonnonvaroja tuhlailevia hankkeita. Tämä antaa mahdollisuuden jopa taloudelliseen ohjaukseen nostamalla tällaisten yritysten verotusta.

Verotukseen näin tulevaa ”ylijäämää” voidaan käyttää vihreän talouden tukemiseen. Luonnonvarojen käytöstä kilpailemiseen kansainvälisessä verokikkailussa ja kilpailussa tulee suhtautua kielteisesti.

Suunnitelmassa olevat tukieurot vientiteollisuudelle ovat säästötalouden aikana erittäin suuria. Ne ovat ylivoimaisia verrattuna kestävän kehityksen tukemiseen tarvittaviin määrärahoihin. Siksi on välttämätöntä, että uusi rahoitus on sopusoinnussa kestävän kehityksen tavoitteiden kanssa.

Eri puolilla maailmaa on tunnustettu, että tuotannon saaminen kestäväksi ja vihreän talouden aikaansaaminen vie aikaa.

Joskus työ on kuitenkin aloitettava. Sen hinta nousee sitä korkeammaksi, mitä pitemmälle aikomusta lykätään. Nyt Suomella on oikea hetki vaadittaviin ratkaisuihin.

Uusimmat

Kolumnit

Kun tunnemyrsky saa kulmakarvan kohoamaan

Lyhyet

Kulttuuri osana vanhuuden arkea

Kolumni: Pikaliima paikkaa kevään vauriot

Kolumni: Frozen II: Kysymyksiä ja vastauksia

Suhteellisuudentajua parisuhteeseen

Sprintti vahvisti asemaansa

Lyhyet

Kolumni: Kulutusluottoja markkinoidaan moraalittomasti

Kolumni: Älä ainakaan kirjoita tästä kolumnia

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.