Ei vuotta ilman lahjontarumbaa

Valtava pettymys. Tätäkö se on oikeasti vuodesta toiseen?

Mihaly Szerovayn lahjontayritys heitti taas ison kottikärryllisen kuraa Veikkausliigan uskottavuuden päälle.

Tilanne ei tule Szerovayllekaan helppoon paikkaan. Jos luottoveskari laitetaan tolppien väliin lauantaina ja selän taakse sattuu menemään edes yksi helppo maali, on edessä hurja rumba.

Tampere United -ottelu on jo muutenkin yksi kauden tärkeimmistä peleistä. Lahjontaskandaali tuskin helpottaa Szerovayn ja muiden JJK-pelaajien valmistautumista koitokseen.

TUORE TAPAUS herättää ihmetystä. Useimmiten lahjontajuttujen taustalla ovat suurvedonlyöjäringit, jotka usein tulevat Aasiasta.

Miksi sitten juuri JJK:n ottelu ja Misi? Totta, usein lahjontayritykset kohdistuvat ulkomaalaisiin veskareihin, mutta otteluvalinta ei siltikään tunnu järkevältä. Miksi ei joku muu päätöskierroksen peleistä, jossa ei ole enää pelillistä panosta?

Järkeillen voisi kuvitella olevan helpompaa lahjoa maalivahti tilanteessa, jossa omalla joukkueella ei ole panosta, eikä se ole putoamisvaarassa.

Jos lahjonnan taustalla taas ei ole vedonlyönti, muuttuu tapaus kertaheitolla vielä astetta rumemmaksi.

JJK:n kannalta tapauksessa on tietysti imartelevaa, että joukkueen lisäksi ainakin yksi ihminen tässä maailmassa uskoo kettupaitojen puolustuksen pitävyyteen.

AC ALLIANSSIN toilailut vuodelta 2005 elävät yhä futisihmisten mielissä. Ye Zheuyn kumppaneineen tuli, lahjoi, rullasi rahat ja hävisi yhtä nopeasti kuin oli saapunutkin jättäen suomalaisen jalkapalloperheen ihmettelemään tapahtunutta huuli pyöreänä.

Jos lähes joka vuosi tulee epäilyjä, niin kuinka paljon vastaavia tapauksia Veikkausliigassa menee läpi kenenkään huomaamatta? Onko tässä vain jäävuoren huippu?

Pesäpallolta kesti kymmenen vuotta toipua sopupeliskandaalista. Jos Veikkausliiga ei saa nykyistä skandaalikierrettä poikki, voi sarjalla olla edessään samanlainen korpivaellus.

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen urheilutoimittaja.