Eihän kahvittelu ole raskasta

Television sketsisarjan Kätevä emäntä eräässä kohtauksessa väsynyt lähihoitaja riutuu kolmen häntä arvioivan ylimielisen tuomarin edessä – kuten tosi-tv-pudotuskisoissa on totuttu näkemään.

Sketsissä uupumuksesta horjuva lähihoitaja kertoo työpäivästään vanhusten parissa. Pitkässä työtehtävien luettelossaan hän mainitsee myös, että vanhusten kanssa pyritään joskus kahvittelemaan.

Tästäkös nokkavat tuomarit innostuvat: maksetaanko moisesta työstä oikein palkkaakin? Ei vanhusten kanssa kahvittelusta tarvitse mitään maksaa.

Tuomareiden kanta on selvä: työ on liian helppoa ja työntekijän ongelmat johtuvat liiasta kahvinjuonnista.

– Vähennä kahvinjuontia, kuului tuomio.

Monissa tutkimuksessa on raportoitu hoiva-alan kuormittavuudesta. Työ koetaan henkisesti ja fyysisesti raskaana ja eettisesti kuormittavana. Sosiaali- ja terveydenhoitoaloilla sekä varhaiskasvatuksessa työn uuvuttavuuden on havaittu olevan yleisempää kuin muilla ammattialoilla.

Mikä sitten tekee hoivatyöstä raskasta? Vanhusten kanssa kahvittelunhan pitäisi olla mukavaa ja leppoisaa puuhaa – näinhän sketsin tylyt tuomarit linjaavat.

Tutkija Helena Hirvonen tarttui juuri tähän kysymykseen. Hänen hoivatyöntekijöiden työhyvinvointia koskeva väitöstutkimuksensa tarkastetaan lauantaina Jyväskylän yliopistossa.

Hirvonen havaitsi, että hyvinvointityöntekijät kokevat työssään jatkuvasti ristiriitaisuuden tunteita.

Hoivatyöntekijän olisi hyvä ja jopa suotavaa kahvitella vanhusten kanssa. Mutta alas istahtaminen ja vanhuksen kanssa seurustelu kupposen äärellä ei oikein onnistu: työntekijä on jo säntäämässä toisaalle tietäen, että nyt hänen oikeastaan pitäisi olla jo tekemässä jotain ihan muuta. Todellisuudessa aikaa ei jää seurustelulle, vaikka ylevissä puheissa juuri yhdessäoloa vanhustyöhön aina vaaditaan. Vähemmästäkin työntekijä kokee olonsa ristiriitaiseksi.

Hirvosen mukaan hyvinvointityöntekijöitä vaivaa jatkuva riittämättömyyden tunne. Syynä tähän on hallintokulttuurin muutos, joka edellyttää hoito- ja hoivatyöntekijöitä kirjaamaan työsuorituksiaan erilaisin tavoin.

Työsuoritusten kirjaamisella pyritään saamaan hoivatyöstä mittaus- ja vertailukelpoista tietoa. Kun työtä voidaan mitata ja vertailla, sitä voidaan myös arvioida.

Arvioinnilla puolestaan uskotaan saatavan tietoa työn tuloksellisuudesta.

Ja tuloksellisuus puolestaan nojaa taloudelliseen tehokkuuteen.

Hoivatyötä on siis jatkuvasti kirjattava erilaisin suorituksin ja mittarein, jotta taloudellinen tuloksellisuus saataisiin esiin.

Mutta toisaalta itse työ ei hevin taivu näihin talouden mittareihin ja vertailuihin. Miten mitata tunnetyötä, vuorovaikutusta, luottamusta ja läsnäoloa asiakassuhteessa? Ei ainakaan standardisoituina hallinnollisina suoritteina.

Tekniikka on saanut merkittävän roolin hoivatyössä. Aikaisemmin työntekijöiltä odotettiin hoidollisia taitoja. Ollaanko hoivatyön kehityksessä kohta pisteessä, jossa tekniset taidot ovat hoidollisia taitoja tärkeämmät?

Ei ihme, jos työn tavoitteet alkavat työntekijöistä tuntua ristiriitaisilta.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.