Eikö heikkoja signaaleja enää ole?

Eräs helsinkiläiskollega taannoin, että lama tässä on tulossa, tai iso taantuma vähintään, kaikki merkit ovat nyt sellaisia.

Yhdessä sitten mietiskeltiin mitä ne merkit ovat: Kulutusluottoja ja pörssisijoittamista markkinoidaan aggressiivisesti jopa hampurilaisravintolan tarjottimilla. Uusia autoja vilisee katukuvassa, ja uutisten mukaan moni hankkii menopelin velaksi. Suomen kilpiin rekisteröityjä Ferrareita näkyy Helsingissä kuulemma enemmän kuin koskaan.

Asuntovelkaa on puolestaan saanut jo tovin täysin ilman omia säästöjä ja helpot luotot ovat käyneet kiivaasti kaupaksi. Tuoreimpien uutisten mukaan nuoret perheet hakevat nyt jo yli 200000 euron lainoja.

Tilastoistakin voi lukea jotain: yritykset ovat huippusuhdanteessa, tilauskirjat pullistelevat ja yrityskaupoista uutisoidaan kiihtyvään tahtiin.

Nämä kaikki ovat niitä paljon puhuttuja heikkoja signaaleita, joista talousviisaat puhuivat jälkikäteen edellistä lamaa ruodittaessa. Ne olisi pitänyt nähdä ennakolta ja olisi kannattanut jarruttaa hallitusti. Nyt niistä puhuminen ei ole muodissa, ainakaan virallisesti. Kun valtionvarainministeri Jyrki Katainen (kok.) äskettäin varoitti Suomen talouden ylikuumenemisvaarasta, teilasivat ekonomistit hänet laajalla rintamalla. Ei auttanut Kataisen selitellä, että tietoa oli tullut ”pankeilta tiskin alta”.

Internetin keskustelupalstoilla Kataiselle on riittänyt sekä ymmärtäjiä ja pilkkaajia. Siellä sikiää muuten sellainenkin ihmisryhmä, joka on jo pari vuotta odottanut talouden romahtamista ja muistellut vahingonilolla miten 15 vuotta sitten kansakunnan omaisuus laitettiin uusjakoon.

Itse en lamaa lähde seinille maalailemaan, mitä nyt joitain huomioita teen. Yksi niistä koskee pankkien viime vuosina julkisuuteen ahkerasti viestittämää ilosanomaa: ”Lainat ovat suuria, mutta eivät ylisuuria. Kuluttajat luottavat tulevaan, eikä velallisten talous ei kaadu asuntoluottoihin.” Tässä voi olla toki perääkin, mutta paljon jää näkemättä. Etenkin se, että Pohjantähden alla elää kansa, josta yllättävän suuri osa tykkää tuhlata aivan samalla lailla kuin tulla känniin.

Jos omaa rahaa ei ole, nautitaan nousukauden huumasta kulutusluottojen voimalla. Ja raskaasti asuntovelkaa ottaneelle kulutusjuhlijalle voi luottokierre merkitä samaa kuin sukeltaisi laiturilta pää edellä tuntemattomaan veteen.

Hurlumhei! Hyppy on ilmava, mutta pohjalla tekee kipeää.

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen uutistoimittaja.