Ekoelämää luonnon uhatessa

Kokoomus valitsee tänään puheenjohtajan. Puoluekokous on suosittu tapahtuma, eilisillan puutarhajuhlakin oli hyvissä ajoin loppuunmyyty.

Jännittävintä on nähdä, miten puheenjohtaja tekee yksinään fist bumpin, sillä varapuheenjohtajat valitaan vasta sunnuntaina.

Talvessa oli se hyvä puoli, etteivät silloin menestyneet edes vitsaukset. Nyt kesän myötä saamme nauttia niistä täysin rinnoin.

Ensimmäisten punkkiuutisten jälkeen lensi etelästä niin suuri kirvapilvi, että se näkyi säätutkassa. Joka aamu on tarkistettava uuden polkupyörän satula, ettei siitepölyn seassa vain ole iljettäviä kirvoja.

Siitepölyä on tänä vuonna niin paljon että on ihme, ellei syksyllä päässä heilimöi timotei tai muu heinäkasvi.

Kotilot levittäytyvät pikkuhiljaa ja tänä kesänä ne viimein hiissautuivat limaisilla ruumiillaan meidänkin kotikadulle. Onneksi pihassamme on niin vähän syötäväksi kelpaavaa ettei siellä ole näkynyt kuin muutama nilviäinen. Ei ole vielä tarvinnut levittää napalmia tontille.

Luonnon aiheuttamia häiriöitä vastaan voi puolustautua myös ekologisin menetelmin.

Ikkuna auki on ollut vaikea nukkua, sillä räkättirastaiden äänekäs konsertti jatkuu läpi yön. Ilmeisesti nälkäiset poikaset huutavat pesissä kurkku suorana.

Koska Jyväskylä on tehnyt runsaita avohakkuita asutusalueiden liepeillä, on koko kaupungin rastaspopulaatio joutunut ahtautumaan niihin harvoihin paikkoihin missä metsälämpäreitä vielä on, kuten meidän nurkille.

Öisin räksytystä kuunnellessa tuli jo mieleen, että pitänee hankkia pylväskengät ja kiivetä kuusiin tunkemaan mekastajien nieluun kastematoja. Ratkaisu olikin helpompi.

Pari vuotta sitten ostin ikkunasta ulos katselevan sisäkissan iloksi omenapuun oksalle houkutuslinnun ja kun sen laittoi leikkimökin katolle, vaikeni rastaiden yöhuuto. Ehkä sattumaa, tai sitten kyyhky on luontainen vihollinen räksille.

Biojäteastiassa asustaneet iljettävät kärpäset talttuivat nekin luonnonmenetelmällä. Eräästä kaapista löytyi purkkitolkulla noin kymmenen vuotta sitten kuivattuja suppilovahveroita ja vaikka itketti, ne oli heitettävä pois.

Kas kummaa. Vaikka sienien aromi oli vielä aivan normaali, oli se kärpäsille liikaa. Joko ne kuolivat katkuun tai muuttivat naapuriin, sillä pönttö on nyt vapaa pörriäisistä.

Alkukesän tärkeimpiä uutisia näyttää olevan uuden Tuntematon sotilas -elokuvan kuvausten alkaminen. Leffasta tulee varmasti älyttömän huono, tuskin vaivaudun edes katsomaan sitä. Mahtaako edes valmistua koskaan.

Viime talvena elokuvaan haettiin näyttelijöitä ja avustajia erään rahapelifirman kanta-asiakkaiden joukosta ja innostuin itsekin lähettämään hakuvideon. 31 sekunnin suoritus Antero Rokan Lyyti-vaimona pääsi jopa kyseisen yrityksen Facebook-sivulle saavuttaen siellä useita tykkäyksiä, mutta eipä roolia silti herunut.

Pettymys on katkera, sillä syrjään jäi kokenut sotaelokuvanäyttelijä. Vuonna 1978 ensi-iltansa saaneessa Vartioitu kylä -elokuvassa vedin kolmen repliikin puheroolin, eihän Lyytiksi valittu laulaja Paula Vesala ollut edes syntynyt silloin.

Olisivat ottaneet Rokan mummoksi edes.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.