Eläinten vai ihmisten suojelemiseksi

Ollessani junamatkalla Helsingistä Jyväskylään, viereisellä penkillä istui keski-ikäinen pariskunta. He keskustelivat melko kovalla äänellä siitä, kuinka Suomessa ihmiset kohtelevat lemmikkejään.

Eniten pariskuntaa harmitti koirien ja kissojen huono kohtelu. Niitä kun kuulemma pidetään yksin kotona ja niiden hoitajat ovat pitkiäkin aikoja poissa, jolloin eläinten valitukset kuuluvat rappukäytäviin ja viereisiin asuntoihin. Tuskin eläimet saavat ruokaakaan, tuhahti mies vaimolleen.

Todella julmaa, miksi poliisi ja eläinsuojeluviranomaiset eivät tee asialle mitään.

Vankilaan joutaisivat sellaiset ihmiset, jotka kiduttavat eläimiään niin, että muutkin joutuvat siitä kärsimään, sanoi tyylikkäästi pukeutunut rouva.

NAINEN kertoi tämän jälkeen nähneensä auton, jonka kyydissä oli ollut neljä henkilöä ja pieni sylikoira.

- Kuvittele, hän sanoi miehelleen.

- Kaikki kyydissä olleet polttivat tupakkaa ja tämä pieni koira oli siellä sinisenharmaan savun keskellä, kamalassa tupakan savuisessa autossa. Koira oli todella alakuloisen näköinen, kuin olisi pyytänyt jonkun hakemaan sen pois sieltä. Kaasukammio oli koko auto, nainen kertoi kovaan ääneen.

Juna jatkoi kulkuaan kohti Jyväskylää ja vaunuosastossamme oli muutoin hiljaista. Ilmeisesti kaikki kuuntelivat pariskunnan keskustelua eläinten kohtelusta.

ON OIKEIN, että ihmiset ovat valistuneita, ilmoittavat eläinten huonosta kohtelusta viranomaisille.

Olen kuitenkin usein miettinyt, miksi äidit, jotka odottavat jälkeläistään, tupakoivat ja myrkyttävät tupakoinnillaan syntyvää lasta. Kiistattahan on todistettu, että odottavat äidit, jotka sauhuttelevat, saattavat antaa jälkeläiselleen "lahjaksi" pysyvän psyykkisen tai fyysisen vaurion.

Sisätiloissa ja niiden välittömässä läheisyydessä tupakoivat isät altistavat myös pienet lapsensa tupakansavulle. Myrkyttäessään itsensä, he "myrkyttävät" samalla myös lapsiaan. Röyhäyttelevät vanhemmat polttavat myös perheensä rahoja savuna ilmaan.

Kuka ihmistensuojeluviranomainen puuttuisi tähän?

TUPAKKATUOTTEIDEN veron korottamista on vastustettu, koska tupakoivat lähtisivät sankoin joukoin ostamaan "syöpäkääryleensä" Virosta. Näin sanotaan, mutta ajatus on mielestäni absurdi. Jos esimerkiksi nelihenkinen seurue Lapin perukoilta lähtisi hakemaan tupakkaa Virosta, niin jo matkakustannukset olisivat niin korkeat, että tuskin tupakanhankintareissusta tulisi kannattava.

NÄITÄ KAIKKIA mietin, kun juna saapui Jyväskylään.

Muistikuvaani piirtyi se, kun minulle aikoinaan kerrottiin, että urheilukilpailuissa käyminen sunnuntaisin on syntiä. Tupakointi sen sijaan ei ollut syntiä vaan ainoastaan "paha tapa". Minäkin uhmakkaana, murrosikäisenä nuorena miehenä aloitin Kanavuoren koulun urheilukentällä tupakanpolton. Sitä kesti 25 vuotta kunnes sain "herätyksen" ja lopetin tupruttelun kuusi vuotta sitten.

Olen huomannut, että lopettamisen jälkeen elämä on maistunut paremmalta. Mikä parasta, olen saanut terveemmän elämän ja osaan nauttia asioista uudella tavalla.

Tupakanpolton lopettamisen jälkeen painoni on tosin hieman noussut, mutta se onkin sitten toinen juttu.

Kirjoittaja on kokemusasiantuntija, luennoitsija (www.lennokas.fi) ja Keskisuomalaisen kolumnisti.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.