Eläke-uudistuksissa ei pidä hötkyillä

Tilastokeskus julkisti äskettäin uuden väestö­ennusteen. Tämä nosti esiin perustellun huolen alhaisesta syntyvyydestä. Väestön määrä ja sen ikärakenne alkavat kehittyä aiempia arvioita paljon heikompaan suuntaan, jos syntyvyys jää pysyvästi nykyiselle, alhaiselle tasolleen.

Touhukkaimmat poliitikot ja etujärjestöjen edustajat ovat jo vaatineet uutta eläkeuudis­tusta. Tällaiset puheet ovat hätiköityjä kahdesta syystä.

Syntyvyys on ensiksikin demografisen kehityksen vaikeimmin ennustettava piirre. Se on heilahdellut historiassa voimakkaasti. 1930-luvulla syntyvyys oli kaikissa länsimaissa erittäin alhaista. Parin toisen maailmasodan jälkeisen vuosikymmenen ajaksi se puolestaan kohosi jyrkästi. Mutta näiden suurten ikäluokkien lapsiluku jäi pieneksi.

1960-luvun puolivälin jälkeen syntyvyys siten taas aleni. Tämä harvalukuinen lapsijoukko osoittautui aikuistuessaan vuorostaan lapsirakkaiksi: 1990-luvulle tultaessa syntyvyys taas kohosi. Nyt tämä uusi, hedelmällisyysikään tullut sukupolvi näyttää taas pihtaavan lasten hankintaa.

Kuka osaa tällaisen aaltoliikkeen jälkeen ennustaa syntyvyyden vastaista kehitystä? Tilastokeskus ei sitä, viisaasti kyllä, yritäkään. Paremman tiedon puutteessa se olettaa syntyvyyden jämähtävän alhaiselle tasolleen. Jos histo­riasta on opiksi, voi siitä päätellä tämän oletuksen vääräksi.

Toinen syy malttiin eläkepoliittisissa johtopäätöksissä on, että alhainen syntyvyys alkaa rasittaa eläkejärjestelmän rahoitusta hitaasti, vasta vuosikymmenten mittaan. Hyvin pitkällä ajalla, sukupolvien yli, pysyvästi alhaisen syntyvyyden vaikutukset ikäpyramidiin sitä paitsi tasoittuvat.

Toinen, syntyvyyttä vakaampi kehitystrendi, eli eliniän piteneminen, sen sijaan kasvattaa ikäpyramidin huippua jatkuvasti. Tästä syystä eläkeikä sidottiinkin meillä vuoden 2017 eläkeuudistuksessa elinajanodotteen muutokseen.

Eläkejärjestelmän uudistustarpeiden kannalta meillä on siis aikaa seurata syntyvyyden vastaista kehityssuuntaa. Viime uudistuksessa sitä paitsi päätettiin, että eläkejärjestelmämme kestävyyttä arvioidaan jatkossa sääntömääräisesti ja huolellisen ennakkovalmistelun pohjalta viiden vuoden välein.

Näissä järjestelmän tulevissa terveystarkastuksissa voimme ottaa paremman tiedon pohjalta huomioon myös syntyvyyskehityksen aiheuttamat uudistustarpeet.

Kirjoittaja toimii osa-aikaisena professorina Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulussa.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen verkko joka päivä 15 eur. / 3 kk kestotilauksena

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .