Elämän arvoa ei aina ymmärretä

Kuolemaa olen joutunut pohdiskelemaan viime aikoina tavallista enemmän.

Parisen viikkoa sitten menetin hyvän ystäväni, ja tällä viikolla kuolema on astunut Kauhajoen kautta jokaiseen kotiin, jossa luetaan lehtiä, katsellaan televisiota, kuunnellaan radiota tai surffaillaan netissä.

Ystävän kuolema oli vaikea kohdata, mutta se tapahtui luonnollisesti. Ensijärkytyksen jälkeen kaikki meni niin kuin pitikin: elämä päättyi rauhalliseen nukahtamiseen läheisten läsnäollessa. Hyvät muistot jäivät päällimmäisiksi.

Kauhajoen kuolemat iskivät toisella tasolla: kirkuvia lööppejä, katkeamatonta uutisvirtaa, kysymyksiä ilman vastauksia, hämmentyneitä keskusteluita, surua, pelkoa, syyttämistä.

Kaiken keskellä on vaikea ymmärtää, että jokaisen yhdentoista kuolleen vieressä seisoo kollektiivisten surijoiden lisäksi kymmeniä yksittäisiä isiä, äitejä, veljiä, siskoja, sukulaisia ja ystäviä. Jokaisella heistä on kannettavanaan taakka, joka tuntuu juuri nyt mahdottomalta.

Tiedotusvälineet, pelit ja elokuvat ovat riisuneet kuolemalta myyttisyyden, usein arvokkuuden ja monesti myös sen todellisen luonteen.

Peleissä kuollaan kolmesti ennen gameoveria ja herätään sitten muutamalla napinpainalluksella henkiin. Yksinkertaista ja tuskatonta.

Elokuvat voivat itkettää, herättää ajatuksia ja säilyä mielessä vuosikausia. Mutta silti ne ovat vain elokuvia; kuolleet roolihahmot eivät ole kuolleita näyttelijöitä.

Tiedotusvälineissä kuolema on arkea. Tapahtumat kerrotaan totuudenmukaisesti, valikoivasti ja myyvästi. Tasot toki vaihtelevat eri välineissä, mutta nykyaikaisen tiedotusvälineen tavoite on saada kuluttajansa kokemaan, näkemään, kuulemaan ja ostamaan.

Korkean laadun ja ala-arvoisen roskan ero tulee näkyviin painotuksissa.

Viihteellisen kuoleman ja todellisen elämän suhde on vääristynyt. Kuolema koskettaa jokaista tavalla tai toisella jo elämän aikana, mutta jos se ei ole koskaan kulkenut riittävän läheltä, ei elämänkään arvoa pysty ymmärtämään.

Olin eilen hautajaisissa.

Tänään näen värit paremmin, maistan maut täyteläisemmin, tunnen tuoksut tarkemmin ja haluan olla lähellä.

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen aluetoimittaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.