Elämän ja kuoleman mukulat

Suomalaiset varhaisperunat menettivät mansikoiden tavoin osan sesongistaan poikkeuksellisen kylmän ja sateisen kevään ja alkukesän vuoksi. Kosteille pelloille päästiin myöhässä eikä mullan kylmyys tukenut aluksi kasvua. Sateet voivat haitata myös perunan nostoa ja perunat voivat jäädä aiempaa multaisemmiksi.

Varhaisperunan viljelijät Keski-Suomessa sanovat, että mukuloita on nyt aiempaa vähemmän mutta ne ovat isompia. Paikkakohtaiset erot ovat tietysti suuria. Nyt Suomen perunakesä etenee jo omalla painollaan. Ensimmäiset havainnot koloradonkuoriaisistakin on jo tehty.

Peruna on kolesterolitonta, laktoositonta, gluteenitonta ja lähes rasvatonta ruokaa, jossa on C- ja B-vitamiineja, magnesiumia, sinkkiä, kuparia ja rautaa. Sadassa grammassa perunaa on vastaavaan määrään pastaa verrattuna 30 prosenttia vähemmän energiaa mutta moninkertaisesti useita kivennäisaineita.

Perunan säännöllinen syöminen alentaa verenpainetta ja pienentää sydänsairauksien riskiä sekä lisää stressiä ja masennusta vähentävän serotiinin tuotantoa aivoissa. Perunalle ei juuri olla allergisia.

Peruna onkin globaalia superruokaa, joka monin tavoin tilastoituna kuuluu maailman tärkeimpien viljelykasvien kärkikymmenikköön. Sen arvoa lisää myös pieni hiilijalanjälki. Peruna kasvaa vain murto-osalla esimerkiksi riisin tarvitsemasta vedestä ja sen ”jalostustie” ateriaksi on paljon lyhyempi kuin viljatuotteilla.

Espanjalaiset valloittajat toivat perunan Andeilta Etelä-Amerikasta Eurooppaan 1500-luvulla. Tulokaslaji herätti aluksi epäluuloja, kun aina ei osattu käyttää perunan oikeita osia – vihreät osat sisältävät myrkyllistä solaniinia. Papitkin varoittivat seurakuntalaisiaan perunan myrkyllisyydestä ja vaarallisuudesta sielulle, sillä perunaa ei mainita Raamatussa.

Silti peruna löysi Suomeenkin Pommerin sodan seurauksena 1700-luvun loppupuolella ja syrjäytti täällä jo esihistorialliselta ajalta viljellyn nauriin tärkeimpänä viljelys- ja ruokajuureksena.

Paikallisissa oloissa ja vähin kustannuksin kasvava peruna on todellinen huoltovarmuuselintarvike, joka on pitänyt hengissä kokonaisia kansakuntia mutta myös miltei tuhonnut niitä.

Irlannin suuri nälänhätä 1840- luvulla aiheutui perunarutosta. Samalla vuosikymmenellä tuo sienitauti, joka maailmanlaajuisesti on perunan tuhoisin, tuli muuten Suomeenkin.

Tuolloin 8 miljoonan asukkaan Irlanti eli brittihallinnon alla, ja irlantilaisviljelijöiden maat oli rajattu pääosin noin kahteen hehtaariin. Köyhät irlantilaiset tiesivät, että peruna antoi noilla maatilkuilla viljaa suuremman sadon ja että esimerkiksi kuivatun viljakilon tuotantoon kuluu energiaa kolme kertaa enemmän kuin perunakiloon.

Ruton iskiessä peruna oli peruselintarvike noin puolelle Irlannin väestöstä. Rutto vei puolet vuoden 1845 perunasadosta ja hävitti seuraavan sadon lähes kokonaan. Kun kadot toistuivat, lähes 1,5 miljoonaa irlantilaista kuoli nälkään tai nälänhätään liittyneisiin tauteihin ja kolmisen miljoonaa pakeni siirtolaisiksi Yhdysvaltoihin.

Brittihallituksen toimettomuus jyrkensi irlantilaisten nationalismia, mikä myöhemmin näkyi poliittisesti monin tavoin.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.