Elämäntavalla olisi opetettavaa "oikealle urheilulle"

Kun puhutaan elämäntavasta, jonka eläminen on kutsumus ja kokonaisvaltainen täyte elämään, tiputaan alueelle, joka usein perusteettomasti rajataan ulos näiltäkin urheilusivuilta.

Perusteina tarjotaan esimerkiksi ajatusta siitä, kuinka elämäntavan sisälle syntyneet urheilulajit ovat vain maksettua viihdettä tai kuinka kilpailu on usein toissijaista. Joskus riittää, kun vain kieltää jonkin lajin olevan oikeaa urheilua.

Extremelajit tarjoavat harrastajilleen pelkän lajin lisäksi kokonaisen elämäntavan. Rullalautailu, surffaus, lumilautailu ja näiden lukuisat variaatiot ovat esimerkkejä viimeisen kymmenen vuoden aikana kasvaneista elinvoimaisista harrastusmuodoista, joihin on syntynyt iso kasa ammattilaisia.

Lautojen päällä itsensä riskeeraavat huimapäät ovat sponsoreiden kultapoikia, joiden cool-imago myy kuin häkä. Kultapojat pääsevät puolestaan tekemään ammattilaisina juuri sitä, mistä tykkäävät.

Monet nykynuorista ovat aivopesty lautailubrändien käyttäjiksi, vaikka itse lajit eivät vielä olisikaan tuttuja.

Tämä itseään ruokkiva systeemi on vertaansa vailla. Lumilautailu on noussut olympialajiksi ja muutkin lautalajit ovat saaneet useita eri kilpailumuotoja.

Enää kilpailemista ei katsota lautapiireissä kieroon, mutta tärkein osa tekemistä se ei ole. Elo- ja valokuvaaminen tarjoavat parhaimmille ilman kisojakin mahdollisuuden elää laudalla.

Ovatko lautailijat oikeita urheilijoita? Ainakin harjoitusmääriltään, ruumiinhallinnaltaan ja koordinaatioltaan sekä uhrautumisessa omalle lajilleen he sitä ovat, vaikka urheilun virallista totuutta rakentavat tahot muuta väittäisivätkin.

Monen lajin painiessa talouslamassa, ei lautaporukoita tuskastuta. Tulosurheilun suorituspaineet ovat kaukana lautailun maailmasta, jossa tyyli tulee usein ennen tarkoitusta ja sponsorit ovat kiinnostuneita persoonista eikä suorituksen jatkuvasta parantumisesta.

Lautojen päälle ilmaantuu jatkuvasti uusia nuoria. Elämäntavan laajuus mahdollistaa harrastajalle sen yksilöllisen toteuttamisen, mutta tarjoaa samalla nykyaikaisen ja viileän viitekehyksen, heimon, jonka kautta olet osa maailmanlaajuista extremeperhettä.

Lautalajien harrastajat nousevat useammalle laudalle ja onkin tavallista, että talven rinteissä viettänyt huimapää viettää kesän aalloilla.

Lautaporukat kyllä pärjäävät ilman urheilusivuja. Heiltä löytyy omat mediansa, jotka palvelevat riittävästi asialle vihkiytyneiden tiedonnälkää.

Myös täällä toimituksen puolella saattaisi homma levitä käsiin, jos jokainen uusi laji otettaisiin suurennuslasin alle.

Arvostan kuitenkin suuresti sitä tapaa, jolla extremeurheilijat hommansa hoitavat. Nauttivat, uhmaavat terveytensä ja vievät osaamistaan pidemmälle ja pidemmälle. Palkkana on uskollisten piirien loputon arvostus, mahdollisuus tehdä sitä mitä rakastaa ja parhaimmillaan miljoonien sponsorisopimukset.

Mihin siinä tilanteessa näitäkään urheilusivuja tarvitsee?

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen urheilutoimittaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.