Elävä kylä vaatii valokuidun

Tänä iltana moni keskisuomalainen kunnanvaltuutettu on tekemässä yhtä elämänsä suurimmista poliittisista päätöksistä. Viime kädessä vaakalaudalla on keskisuomalaisen maaseudun elinvoima.

Valtuustot päättävät Keski-Suomen Valokuituverkot Oy:n perustamisesta. Valokuituverkot-yhtiön pääosakas 90 prosentin omistusosuudella olisi kuntien omistama Verkkoholding-yhtiö. Loput verkkoyhtiöstä omistaisi Kuuskaista Palvelut Oy.

Nopeiden tietoverkkojen merkitys jakaa kuntapäättäjien mielipiteitä. Monia hirvittää, ihan ymmärrettävästi, vähintään kymmenien tuhansien eurojen pääomasijoitus ja moninkertainen takausvastuu enintään 32 vuoden ajalle.

Keski-Suomen Liiton maakuntainsinööri Jarmo Koskinen tiivisti erinomaisesti kuntien näkemykset Keski-Suomen Valokuituverkot Oy:stä yhteen lauseeseen: ”Jotkut näkevät sen kultamunana, toiset konkurssiriskinä ja kolmannet peruspalvelua tuottavana yhtiönä” (Ksml 28.1.).

Onneksi on kuitenkin vielä iso joukko tulevaisuuteen uskovia kuntapäättäjiä, jotka ymmärtävät maaseudun elinvoiman vaativan valokuitua – ihan yhtä paljon kuin aikoinaan sähköä ja myöhemmin puhelinlinjoja. Tietoverkko on kuin tieverkko – perusinfrastruktuuria. Tiet helpottavat ihmisten liikkumista; valokuidut kiidättävät tiedon paikasta toiseen.

Liikenne- ja viestintäministeriössä valmistui viime vuonna selvitys, jonka mukaan laajakaistan välittömät taloudelliset hyödyt koko maassa olisivat jopa kaksi miljardia euroa. Suurin hyötyjä olisi luonnollisesti elinkeinoelämä, mutta yhä enemmän ja enemmän myös tavallisen ihmisen arki vaatii sähköisten palvelujen käyttöä.

Tietoverkoitta tuvat tyhjenisivät ja kyläkunnilta kuolisi ennen pitkää nykyinenkin pienyrittäjyys. Laajakaista puolestaan loisi aivan uusia liiketoimintamahdollisuuksia jopa globaaleilla markkinoilla. Pihtiputaalainen maanviljelijä Jorma Toikkanen kuvaili laajakaistan merkitystä:

”Voin lähteä täältä pois, mutta en voi ottaa peltoja enkä metsiä mukaan. Kaikki on netissä, vero- ja pankkipalvelut. Vakuutusyhtiöihin ja työvoimatoimistoihin saa yhteyden puhelimella. Kun tietkin ovat huonossa kunnossa, meillä ei ole muuta kuin netti” (Ksml 11.1.).

Verkkoyhtiön perustamista on jo käsitelty kunnanhallituksissa, joista neljä on esittänyt hankkeen hylkäämistä. Valitettavasti kunnat ovat aiemmin linjanneet, että mikäli valtuuston päätös on yhdessäkin kunnassa kielteinen, koko hanke kaatuu.

Hankkeen kariutuminen merkitsisi sitä, että kunnat samalla menettäisivät hankkeelle korvamerkityt EU:n ja valtion tuet – yhteensä 15 miljoonaa euroa. Onko tällaisille summille varaa viitata kintaalla samaan aikaan, kun EU:n alueraha Keski-Suomessa vähenee roimasti tulevina vuosina?

Monet ovat jo sijoittaneet laajakaistaan maksamalla vähintään etumaksun liittymästään. Heidänkään huoltaan ei pidä väheksyä.

Satojen, jopa tuhansien eurojen palauttamisesta ei ole annettu takeita, jos hanke kariutuisi. Tämä olisi kohtuuton isku niitä ihmisiä kohtaan, jotka vilpittömästi ovat uskoneet päättäjien haluun pitää koko Suomi asuttuna.

Uusimmat

Kolumnit

Kun tunnemyrsky saa kulmakarvan kohoamaan

Lyhyet

Kulttuuri osana vanhuuden arkea

Kolumni: Pikaliima paikkaa kevään vauriot

Kolumni: Frozen II: Kysymyksiä ja vastauksia

Suhteellisuudentajua parisuhteeseen

Sprintti vahvisti asemaansa

Lyhyet

Kolumni: Kulutusluottoja markkinoidaan moraalittomasti

Kolumni: Älä ainakaan kirjoita tästä kolumnia

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.