Elinvoimaa pienille, isoille kärsivällisyyttä

Kesäisissä sukujuhlissa viihdyn aina parhaiten lasten pöydässä. Vaahtosammuttimen kokoiset puheen tuottajat ovat parasta viihdykettä, mitä maa päällään kantaa. Höpöä ja hassuttelua, kyllä sitä jokaisen aikuisen elämästäkin pitäisi löytyä, edes hippunen.

Esimerkiksi seuraavassa keskustelussa lapsi kertoo tärkeitä huomioita elämästä.

– Mulla tuli kakkaripuli.

– Mikä se on, kysyy aikuinen.

– Se tarkoittaa sitä, että tulee paljon kakkoja. Jos on puheripuli, se tarkoittaa sitä, että tulee paljon puhetta.

Päiväkodeissa urakoitiin viime viikolla äitienpäiväkortteja. Tällainen keskustelu käytiin, kun askartelupahvia valittiin.

– Milläs värillä me tämä äitienpäiväkortti tehdään? Mikä on äidin lempiväri, kysyy aikuinen.

– Äidin lempiväri on ihan mikä vaan, kunhan se vaan sopii muihin väreihin, muotitietoisen äitinsä tytär toteaa.

Lapset osuvat kommenteillaan yllättävän usein myös oikeaan, vaikka möläytykset hassuilta kuulostavatkin.

– Missä se Emali-mummo oikein on, ihmetteli tyttö, joka sekoitti lauseessaan emali-astiat ja Amalia-mummon.

Omaa jälkikasvua ei vielä ole, mutta tuoreena tätinä tunnetilat kulkevat melkoista vuoristorataa: mielettömästä onnellisuudesta järjettömään huoleen. Veljentyttöjen laskettu aika oli nimittäin heinäkuun alussa, mutta malttamattoman asenteen elämään ottaneet identtiset kaksoset päättivät syntyä jo pääsiäisenä.

”Alfa”-vauva oli syntyessään 1,5 kiloa ja 39 senttiä. ”Beta”-vauva painoi reilun kilon ja pituutta oli 37 senttiä.

Molemmilla vauvoilla on valtavan tuuhea, tumma tukka, vaikka vanhemmilla on elovena-tyyppiset liinaletit. Vauvat tekevät nyt sitä, mitä tekisivät äidin vatsassakin. Syövät, nukkuvat ja kasvavat vauhdilla.

Huimasti kehittyneen lääketieteen ansiosta surkean kokoiset rääpäleet ovat elossa. Vanhempien, isovanhempien, mutta myös tädin ja tuoreen enon huoli on silti suuri. Mitä jos...?

Jossittelun sijaan päätän keskittyä tulevaisuuteen. Vein rohkaisuksi tytöille potkupukuja, joiden koot vaihtelivat 80–90 senttimetriin. Siinä on tenaville vähän tavoitetta! Oman äitini mukaan minä pukeuduin sen kokoisiin vaatteisiin vasta kolmevuotiaana.

Rohkaisevia sanoja lausui myös lääkäri, jonka mukaan tytöt ovat poikia sitkeämpiä. Kun kaksostytöt ovat sen ikäisiä, että he jo saavat syödä kovia karkkeja, vien heille pussikaupalla Sisu-pastilleja. Xylitolia tietenkin.

Korvissa kaikuu myös työkaverin viesti, jota aion jankuttaa vanhemmille kyllästymiseen asti: Elinvoimaa pienille, kärsivällisyyttä isoille!

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen avustaja ja vapaa toimittaja.