En aja enkä mökkeile

Vain kolmannes 18-vuotta täyttävistä nuorista ajaa Helsingissä ajokortin. Luku on hätkäyttävä. Se kertoo suuresta asennemuutoksesta autoilua ja autoa kohtaan.

Autolla ajamista ei nähdä elämässä välttämättömäksi taidoksi tai tarpeeksi.

Vielä muutamia vuosikymmeniä sitten oli selvää, että ajokorttia tarvitsee viimeistään työelämässä. Siksi useimmat pyrkivät ajamaan kortin heti iän täyttyessä.

Ajokorttiin sisältyi myös tunteita. Ajokortin saaminen oli konkreettinen ilmaus siitä, että nuoresta oli tullut täysi-ikäinen. Hän pääsi itse liikkumaan. Ajokortin tuoma vapauden tunne oli ainakin vielä 1980-luvun alkupuolella suuri asia.

Maaseudulla ajokortti on edelleen itsestäänselvyys. Ilman autoa liikkuminen on vaikeaa. Myös pienissä kaupungeissa on sama tilanne. Ajokortti kuvaakin Suomen jakautumista elämäntavaltaan ja arvomaailmaltaan kahteen erilaiseen maailmaan.

Maaseudulla ajokortin ajaa 18-vuotiaaksi tultuaan 75 prosenttia nuorista. Kaupungeissa vastaavasti 56 prosenttia ajaa kortin ja Helsingissä vain 33 prosenttia.

Vielä 2000-luvun alussa Helsingissäkin yli puolet nuorista hankki ajokortin.

Nyt kaupungistuminen ja kulttuurinen muutos on romahduttanut ajokortin ajamisen. Myös hinta vaikuttaa. Kortti on kallis. Kun julkinen liikenne on Helsingin seudulla kohtuullisen hyvää, omaa autoa ei enää ajatella.

Sama ilmiö on nähty maailman suurkaupungeissa jo aiemmin. Tukholmassa se yleistyi parikymmentä vuotta sitten.

Mökin omistaminen ei kiinnosta nuoria. Näin kertoi Vapaa-ajan asukkaiden liitto. Mökin omistaminen saatetaan kokea työvelvollisuudeksi. Mieluummin lomapaikka vuokrataan, jolloin joku toinen hoitaa työt ja loma on lomaa.

Nuorten ajattelussa perinteinen mökki ja rantasauna on saanut kilpailijakseen matkailun. Lentäminen on halpaa ja maailmanmatkailu suosittua.

Sukupolvien väliset erot asenteissa ovat normaalia yhteiskunnan muutosta. Ajokortin ja mökin hankinta ovat vain esimerkkejä tästä muutoksesta, joka on jatkuvaa.

Suomi on kaupungistunut jo niin pitkälle, että meillä on nuoria sukupolvia, jolle kaupunkielämä on se ainoa elämäntapa. Heille maaseutu on outoa eikä sinne koeta tarvetta matkustaa.

Metro, bussi, juna ja lentokone ovat elämän liikkumisvälineitä.

Osa nuorista hankkii vanhemmalla iällä ajokortin, mutta silti helsinkiläisten ajokorttimäärä jäänee tulevaisuudessa alhaiseksi.

Mökki saatetaan ostaa ikäihmisenä mutta siinäkin suurin muutos on ehkä menossa. Tulevat sukupolvet ehkä haluavat mökkinsä järven rannalta kylämäisestä kokonaisuudesta eikä korpirannoilta. Tällainen ”lomakylä” tarjoaa palvelut ja erilaisia harrastusmahdollisuuksia.

Autoilun ja mökkeilyn suosion lasku vaikuttaa suomalaiseen yhdyskuntarakenteeseen. Nuorten arvot ohjaavat asumista entistä tiiviimpiin kaupunkeihin.

Jos Jyväskylä tai moni muu kaupunki haluaa olla tässä kehityksessä mukana, on panostettava julkiseen liikenteeseen. Se taas vaatii, että entistä pienemmällä alueella asuu entistä enemmän ihmisiä.