En mä lähde luusereita katsomaan

- Joku on sanonut, että mikään ei vedä yleisöä paremmin kuin voittava kotijoukkue. Se pitää paikkansa myös meillä.

Tällaisen arvion JYP:n toimitusjohtaja Jukka Seppänen esitti joukkueensa vetovoiman lähtökohdista. Ja oikeassahan Jukka taisi olla. Valitettavasti.

Esimerkiksi viime syksynä Hippoksen istumapaikat myytiin usein loppuun, kun JYP vielä paistatteli liigan kärjessä. Keväällä yleisön kiinnostus sitten hiipui samaa tahtia hurrikaanipaitojen peliesitysten kanssa.

Tällä kaudella puolestaan niukkaa Jokerit-kotitappiota seurannut TPS-ottelu veti yli 700 katsojaa vähemmän Hippoksen lehtereille. Varmasti myös pelipäivällä oli vaikutusta, mutta silti. Uskollisuus ei tunnu kuuluvan missään lajissa jyväskyläläisyleisön hyveisiin. Pikemminkin katsojapotentiaali lepää ns. gloryhuntereissa, menestyksen perässä hiihtäjissä.

Mietitään vaikka naisten pesäpalloa. Kun mestaruus oli katkolla syyskuussa Hippoksella, ryntäsi Kirittäriä kannustamaan yli kolminkertainen yleisömassa edelliseen finaaliin verrattuna. Siis kolminkertainen, huh-huh!

Onhan se nyt pirun hauskaa pitää kultajuhlia Köyhälammen ympärillä. Tuuletella yhdessä mestareiden kanssa. Olla melkein menestyjä itsekin, eikö?

Ja mitäs valittamista tässä sitten on? Tottakai on luonnollista, että katsojat tulevat mieluummin ihailemaan menestyvää kotijoukkuetta kuin sarjan hännillä rämpiviä luusereita. Kyseessä on yksi urheilumaailman vanhimmista lainalaisuuksista. Jos haluat uskollisuutta, osta koira.

Näinhän asiat sitä paitsi toimivat urheilumaailman lisäksi muuallakin yhteiskunnassa. Vain menestyjät huomioidaan. Vain voittajilla on kivaa.



Matka tärkeämpi kuin päämäärä


Kuitenkin itse koen, että tietyn joukkueen seuraamisessa ja varsinkin fanittamisessa, on kysymys paljon muustakin kuin menestyksen tavoittelusta. Siinä prosessi on tärkeämpää kuin lopputulos. Olennaisempaa on matka kuin päämäärä.

Jos nyt vaikka JYP sattuisi voittamaan mestaruuden, niin tuskinpa juuri se hetki kenenkään elämää muuttaisi. Mestaruus toisi hetkellisen hurmion ja olisi tietynlainen toiveiden täyttymys, mutta pian kannattajillakin alkaisi jälleen valmistautuminen uuteen kauteen.

Sen sijaan itse kannattamista voidaan pitää elämänsisällöllisesti erittäin suurena ja pysyvänä asiana. Kannattaminen muuttaa elämää, sillä se on jatkuvaa matkantekoa kohokohtineen ja mahalaskuineen.

Marraskuun räntäsateinen ilta, jolloin piskuinen kotijoukkue pyyhkii lattiaa rikkailla helsinkiläisvieraillaan. Helmikuun vaikea vieraspeli Oulussa, josta puolustustaistelulla raavittu tasapelipiste pitää toiveet playoff-paikasta elossa. Omien silmien edessä huikean pelillisen kasvun tehneen Jyri Marttisen valinta maajoukkueeseen. Tällaiset hetket antavat JYP-kannattajalle sisältöä elämään ja saavat palaamaan hallille myös sen perinteisen tappioputken keskellä.



Tosifaneja tarvitaan


Onko niin sanottu "Die hard" -kannattajuus sitten jotenkin kunniakkaampaa kuin "gloryhunttaaminen"? Tavallaan ei, koska kysymyshän on yksilöllisestä suhtautumisesta urheilun seuraamiseen.

Toinen vain haluaa saada paljon ja nopeasti. Hän ei vaadi katsomokokemukseltaan jatkuvuutta, vaan hetkellisiä näyttäviä kohokohtia ja elämyksiä.

Toinen puolestaan nauttii pysyvyydestä, seurauskollisuudesta ja syvällisestä suhteesta omaan joukkueeseensa. Hänen sisällään elää toivo huippumenestyksestä, mutta sen tavoittelu ei ohjaa hänen toimintaansa. Elämykset kun tulevat pienemmistäkin hyvistä hetkistä. Myös siitä, kun seisoo joukkueensa takana vaikeilla hetkillä.

- Ärsyttää tuo porukka, joka tulee menestyksen perässä hallille. Mä oon kannattanut JYP:iä jo 15 vuotta ja tulen aina kannattamaankin. Toisin kuin nuo pellet, eräs JYP-fani manasi viime syksynä menestyksen keskellä.

Vaikka hepun asenne "gloryhuntereita" kohtaan oli ymmärtämätön, ylimielinen ja typerä, piili hänen omanarvontunnossaan totuuden siemen. Hän on seuralle tärkeämpi kuin satunnaiskävijä, sillä juuri sitoutuneiden kannattajien varaan seuraorganisaatio voi rakentaa toimintaansa. Jos katsomot täyttyisivät vain menestyksen perässä, olisi jääkiekko liiketoimintana vielä nykyistäkin mahdottomampaa.

Toki myös seuralla on vaikutusta kannattajakuntaansa. Esimerkiksi HIFK:n kohdalla pitkät perinteet ja voimakas identiteetti ovat luoneet todella uskollisen kannattajapohjan, johon seura voi turvautua heikkoinakin kausina.

Tästä tullaankin yhteen JYP:n ongelmaan: miten värittömästä imagosta kärsivä keskikastin jengi löytäisi lisää tosifaneja tänä päivänä? Jyväskylä kun on hiukan identiteetitön opiskelijakaupunki. Täällä asuu paljon muualta muuttaneita ihmisiä, jotka eivät suuremmin tunne kaupungin joukkueita omikseen. Niinpä helpoin keino vetää näitä ihmisiä katsomoon on Seppäsen sanoin: voittaa pelejä.

Silloin vaan uskollisuus kestää yhtä kauan kuin menestys.