En tykkää, siksi kiellän

Suomalaisessa sosiaalidemokratiassa on totuttu siihen, että lähtökohtaisesti täyspäisten aikuisten ei odoteta osaavan hallita omaa elämäänsä. Siksi valtion on käskytettävä kansalaisia esimerkiksi siitä, että mistä kaupasta ja mihin aikaan saa ostaa hyödykkeitä, milloin baarista on lähdettävä kotiin tai vaikkapa että millaisen talon saa rakentaa.

Osalle kielloista löytyy ihan järkeviäkin perusteita. Naapuri saattaisi tykätä kyttyrää, jos valuraudasta rakentamani 15-metrinen torni syöksisi jätevetensä hänen tontilleen. Toisaalta, olisihan se kiintoisaa ja hauskaa, jos kaupungissa olisi edes yksi asuinalue, jonne saisi pystyttää ihan minkänäköisen talon tahansa. Pysykööt monokulttuuria suosivat poroporvarit omalla, viivottimella piirretyllä bulevardillaan.

Osa kielloista taas kumpuaa poliitikkojen sekä heitä äänestäneiden ahtaista maailmankuvista, jossa kaikki mikä ei käy omaan pirtaan, yritetään riistää kaikilta muiltakin. Tätä tyranniaa yritetään sitten verhota näennäiseen huoleen kansanterveydestä, yleisestä moraalista, verokertymästä, poliisin jaksamisesta tai mistä lie.

 

Kun hallituksessa istuu ministereitä, jotka avoimesti ilmoittavat politiikkansa ohjenuoraksi pari tuhatta vuotta vanhat vuohipaimenten kootut, voidaan odottaa jo melkoisen vinkeitä ulostuloja.

Eräs tuoreimmista sisäministeri Päivi Räsäsen (kd.) ehdotelmista on maaliskuun lopun Turun Sanomissa painettu ajatus, että on aiheellista selvittää, voidaanko jengitunnusten kantaminen kieltää lailla. Räsäsen dogmaattiseen käskemiseen pohjautuvassa maailmankuvassa on täysin ongelmatonta, että vapaiden kansalaisten pukeutumista ryhdytään rajoittamaan.

Räsänen ei ole valitettavasti ajatuksineen yksin. Useammaltakin ihmiseltä tuntuu katoavan tajunnan horisontin demokraattisen yhteiskunnan perusoikeus, joka takaa ilmaisunvapauden – ja kyllä, oikeuden pukeutua juuri niin kuin lystään.

 

Päättäjien saneluvimma kulminoituu päihteiden käyttöön sekä sukupuoli-asioihin. Taustalla jyllää tiettyä aatetta ajavien pakkomielle saada koko kansa sullottua samaan karsinaan. Esimerkiksi kristillisdemokraattisessa ihanneyhteiskunnassa valot sammuvat iltayhdeksältä rukouspiirin jälkeen.

Räsäsen taannoinen ehdotus ravintoloiden sulkemisajan aikaistamisestakin sai kannatusta – tyypillisesti niiltä, jotka eivät käy yökerhoissa muutenkaan. On käsittämätöntä, millä innolla ollaan kieltämässä kaikki, mikä ei käy yksiin omien elintapojen kanssa.

Aukiolo-keskustelussakin takerruttiin lillukanvarsiin, kun olisi pitänyt kysyä, että mitä asiaa valtiovallalla on ylipäätään sanella, mitä vapaat kansalaiset tekevät yksityisyrityksen tiloissa.

 

Yli hilseen näyttää menevän myös se tosiasia, että yhteiskunnan suuriin epäkohtiin, kuten köyhyyteen, rikollisuuteen tai päihdeongelmiin ei vaikuta hevonkaan vertaa se, että saako maitokaupasta keppanaa vai kakkosolutta.

Pragmatisti älähtää tässä vaiheessa, että kansanterveyden tilastot suosittavat jonkinlaista säätelyä. Näin toki on. Esimerkiksi rattijuopumuksen rangaistavuus perustuu yleisen hyvän periaatteeseen.

Mutta on perin merkillistä miten nöyräksi kansalaiset on koulutettu vastaanottamaan kaikenkarvainen sanelu mitä omituisimmilla perusteluilla. Lähtökohtaisesti kun ihminen on vastuussa itsestään, mutta samalla myös vapaa päättämään miten elämäänsä elää. Tähän vapauteen tulisi kajota erityisen varovasti.

 

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.