En voi suositella, koska te pettyisitte

Toki heitä olisi, mutta Richard Gere on - minun makuni mukaan - elokuvien epämiellyttävimpiä miesnäyttelijöitä: amerikkalainen gigolo, upseeri ja herrasmies, ritari, sanansaattaja sekä syrjähyppääjä. Ja paljon, hyvin muutakin kielteistä.

Häntä ei pelasta komeus eikä naisten suosio, tunnettavuus buddhistina ja aktiivisena Dalai Laman tukijana eikä Tiibetin ihmisoikeuksien puolestapuhujana. Richard Geren ansioiksi en hyväksy edes hänen kouluaikaista menestystään liikunnassa ja musiikissa (trumpetti).

Naisiakin löytyisi, siis vastenmielisiä. Mutta nostan esille Geren täydellisen naispuolisen vastakohdan, Juliette Binochen. Hän on lemmikkini, vaikka onkin kaikkien aikojen parhaiten palkattu ranskalainen naisnäyttelijä.

Binochen kadehdittavien roolien menestysfilmejä ovat Olemisen sietämätön keveys (The Unbearable Ligtness of Being), Kolme väriä: Sininen (Trois couleurs: Bleu), Pieni suklaapuoti (Chocolat), Pont-Neufin rakastavaiset (Les amants du Pon-Neuf), Englantilainen potilas (The English Patient), Jet Lag (Décalage horaire)...

Mutta, mutta. Kun Richard Gere ja Juliette Binoche laitettiin samaan elokuvaan Bee Season (esitetään tänään Canal+ Film 1:llä klo 17.20) oltiin järjettömyyden täydellisyydessä.

Toisaalta: ei liene kummankaan syy - ei ainakaan Binochen - että Myla Golbergin jopa bestseller-romaanin pohjalta tehty, Scott McGeheen ja David Siegelin ohjaama "tekele" on huono filmi.

Tiedot hämäsivät, kun en ennakkoon tiennyt elokuvasta muuta kuin puffitekstin: Isä saa pakkomielteen tyttärensä menestymisestä valtakunnallisessa tavauskilpailussa. Hän päättää tehdä kaikkensa, jotta tyttö voittaisi kisan. Samalla hän sulkee silmänsä omilta avio-ongelmiltaan, jotka uhkaavat rikkoa koko perheen.

Valitsin katsomisen ainoastaan Juliette Binochen tähden. Professori ja Kabbalaa tutkiva Saul (Gere) innostuu tyttärensä Elizan ( Flora Cross, filmin ainut aito ihminen) onnistumisesta tavauskilpailuissa. Vaimo Mirian (Binoche) varastaa koruja. Perheen poika Aaron ( Max Minghella) innostuu Hare Krishna -uskonnosta. Huh, huh...

Aiheistoa on, mielikuvitusta ruokkivasti, mutta katsojalle ei jää - loppujen lopuksi - mitään. Miksi romaanin filmatisointi epäonnistui? En tiedä. Ehkäpä siksi, että Richard Gere soittaa siinä viulua.