Ennätysten mies eläkkeelle

Jyväskylän kaupunginteatterin illassa oli erityistä lämpöä keskiviikkona, kun ääriään myöten täynnä ollut salillinen yleisöä jakoi erityisen kulttuurielämyksen: Jyväskylä Sinfonian konsertin numero 2 745.

Tylsältä kuulostava numerosarja kertoi taustat tietäville paljon. Konsertti oli kunnianosoitus Sinfonian eläkkeelle jäävälle intendentille Lasse Alloselle. Miehelle, joka nelikymmenvuotisen työuransa aikana on ennättänyt järjestää 2 745 konserttia. Kuulijoita konserteissa on ollut yhteensä noin miljoona.

Vaikka läksiäisilta nimensä mukaisesti oli ennen muuta konsertti, musiikin lomassa kuultiin kiitossanoja. Suomen Sinfoniaorkesterit ry:n toiminnanjohtaja Aila Sauramo luonnehti Allosta alansa ”googleksi”, jolle nuoremmat kollegat soittavat tietopulassaan.

Allosen seuraaja, intendentti Emma Anttila osoittautui erinomaiseksi juontajaksi. Hän hauskuutti yleisöä muun muassa paljastuksilla intendentin työn monipuolisuudesta: Allonen oli aikoinaan joutunut ostamaan venäläiselle viulistivirtuoosille Viktoria Mullovalle hilseshampoota ja opastamaan tätä Marimekon myymälään, samalla kun intendentin tytär oli toiminut viulistin pikkupojan kaitsijana.

Työlleen omistautuneen intendentin merkitys Jyväskylä Sinfonian menestykseen on varmasti paljon suurempi kuin yleisesti on ymmärretty. Intendentti ei ole taiteellinen johtaja, mutta vaikuttaa vahvasti vierailijavalintoihin. Parhaimmillaan hän luo orkesterille vetovoimaa etsimällä kiehtovia esiintyjiä ja konserttitilaisuuksia. Vaikeuskerrointa lisää taiteilu tiukan budjetin kanssa.

Allosen ura alkoi Jyväskylän musiikkilautakunnan alaisen kaupunginorkesterin toimistosihteerin pestistä vuonna 1974. Komeimmat olivat ainakin tittelit vuosina 1989–1999, kun Sinfonia oli osakeyhtiö ja Allonen toimitusjohtaja. Taloudellinen huippu oli vuonna 1993, kun Jyväskylä Sinfonia hankki Suomen orkestereista toiseksi eniten tuloja Helsingin kaupunginorkesterin jälkeen.

Yksi – ja kenties tärkein – menestyksen mittari on yleisön uskollisuus. Jyväskylä Sinfonian konserttien täyttöaste on ollut Suomen orkestereiden kärkeä, parhaimpana vuonna jopa 98 prosenttia.

Yksi selitys sille, että sali täyttyy ilta toisensa jälkeen, on toki kaupunginteatterin pienuus. Kun jo kausikorttilaisia on yli 300, nimekkäimpien solistien konsertit myydään hetkessä loppuun. Moni hitaampi musiikin ystävä jää nuolemaan näppejään, kun saliin ei mahdu 550 ihmistä enempää.

Allosen aikana Sinfonia on tehnyt valtavan määrän levytyksiä. Näistä suosituimmaksi on noussut keskellä helteistä heinäkuuta 1998 kaupunginteatterissa äänitetty Lauluja merelle, solistina Karita Mattila.

Olin tuohon aikaan kulttuuritoimituksen esimies. Mattilan kaupungissa olo oli suuri salaisuus, mutta tuli tietysti jotakin kautta toimituksen tietoon. Pyysin haastattelua, ja Allonen lupasi sitä puolestani tiedustella. Kohta hän ilmoitti jyrkän kiellon: ei mitään keskeytyksiä, mutta...

Allonen oli saanut Mattilan lupautumaan haastateltavakseni ”kaikessa rauhassa” heti levytysurakan jälkeen – intendentin ammattitaitoa sekin!