Ennen oli vehkeet rautaa, hiio hoi

Piti saada lapsille musiikin kuuntelua varten laite. Siitä on nyt pari vuotta. Vaatimukset: cd-soitin, radio, kasettisoitin, kuulokkeidenkäyttömahdollisuus ja aux-liitäntä, että siihen vehkeeseen voi tarvittaessa liittää vaikka mp3-soittimen.

Etsittiin. Löytyi kandidaatteja.

Törmäsin Jyskän Varastomyymälässä ominaisuuksiltaan täydelliseen stereonauhuriin. Se oli viimeinen laatuaan jäljellä, merkki oli tuntematon. Vähän epäilytti: kysyin myyjältä, voiko sitä kokeilla. Ei voinut, ostin silti.

Varttitunti myöhemmin palautin sen. Cd-soitin ei toiminut.

Seuraavaksi Giganttiin. Sieltä löytyi mainio JVC:n soitin. Hyvin toimi. Aluksi. Lapset kuuntelivat vanhempiensa nuoruusajan kasetteja tyytyväisinä.

Sitten rouva pani merkille, että Michael Jacksonilla on kumman matala ääni.

Kasettidekki pyöritti nauhoja liian hitaasti.

Palautettiin laite. Toista samanlaista ei ollut enää saatavilla, joten ostettiin erilainen, kalliimpi.

Se oli Philips. Kelpo laite – vain yksi pikku vika. Se ei ollut koskaan hiljaa. Vaikka laitteesta sammutti virran, se vinkui.

Rouva palautti laitteen. Myyjäkin kuunteli, sanoi: vinkuu, vika on.

Rouva toi uuden samanlaisen kotiin. Sekin vinkui.

Rouva palautti sen, ja raportoi Philipsillekin, että vinkuu.

Testattiin vielä kolmatta samanlaista myymälässä. Myyjän kanssa todettiin: vinkuu.

Philipsillä oltiin sitä mieltä, että ei pitäisi vinkua, kyseessä lienee viallinen tuote-erä. Kehottivat rouvaa etsimään samanlaista laitetta jostain muusta liikkeestä, jospa siellä kohdalle osuisi ehjemmän erän tuote.

Ei muuten olla etsitty.

Meni muuan tovi ilman soittopeliä. Kerättiin voimia.

Rouva meni Expertiin ja osti Philipsin ministereosarjan. Se oli liikkeen ainoa myynnissä oleva malli, jossa vielä oli kasettidekki. Eikä se vinkunut.

Käyttönappeja suojaava luukku jäi rouvalle käteen puoli minuuttia paketin avaamisen jälkeen.

Expertillä. Myyjä ihmetteli irronnutta jousta. Sanoi, että siinähän on vika.

Uusi samanlainen tuotiin kotiin. Senkin suojaluukku jäi kättelyssä käteen.

Palautettiin. Avattiin seuraava samanlainen jo myymälässä.

Ja nyt tättärää: onnellinen loppu. Suojaluukku ei irronnut. Se on pysynyt kiinnikkeissään jo syyskuun 30. päivästä lähtien.

Että ei tässä muuta. Ihan vähän kyllä ihmetyttää ja välillä otti jossakin määrin päästä. Aika paljon meni aikaa ja bensaa. Tietenkään tämä ei ole hirmu iso ongelma vaikka ilmaston lämpiämisen tai Syyrian tilanteen rinnalla.

Selviäisikö ensi kerralla helpommalla, jos rakentaisi itse? Vaikka puusta.

Lopuksi haluan lähettää terveisiä keittiöömme Ignis-merkkiselle jääkaapille, joka sen kuin uskollisesti käydä surruuttaa, vaikka ikä oikeuttaa jo nuorveteraanisarjoihin.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.