Ensimmäinen rauhan­välittäjämme

Hemmingin päivänä 22. toukokuuta vietetään Turun tuomiokirkossa – ja myös Jyväskylän katolisessa seurakunnassa – juhlahetkeä. Keskiaikaisen Turun piispan Hemmingin autuaaksijulistamisesta 1514 näet on tullut kuluneeksi tasaluku 500 vuotta.

Autuaita ovat rauhantekijät, sanoo Raamattu. Kirjaimellisesti tämä on käynyt toteen Turun piispan Hemmingin kohdalla. Eläessään hän yritti luoda rauhaa maan päälle, kuoleman jälkeen katolinen kirkko julisti hänet autuaaksi.

 

Hemming syntyi Bälingen pitäjässä lähellä Upsalaa noin vuonna 1290. Teologiaa hän opiskeli Pariisin yliopistossa, joka silloin oli maailman tärkein. Hemmingin opettajana oli ranskalainen maisteri Pierre Roger, joka myöhemmin kohosi paaviksi nimellä Clemens VI.

Hurskaana ja nöyränä tunnettu Hemming oli suosittu pappi, jonka Turun tuomiokapituli valitsi piispaksi yksimielisellä huutoäänestyksellä vuonna 1338. Hemming oli sivistyshahmo, joka hankki Suomeen uusinta teologista kirjallisuutta, kunnosti Turun tuomiokirkkoa ja valvoi papiston siveyttä. Kuuluisaksi on tullut Hemmingin Pohjois-Suomessa tekemä piispantarkastus. Turun ja Upsalan piispojen välille oli tullut kiistaa Lapin lohikymmenysten jaosta. Turun piispa Hemming ja samanniminen Upsalan piispa Hemming pääsivät 1346 asiassa sopimukseen, jonka mukaan ”piispojen lohiraja” kulkekoon Kaakamajoessa. Niinpä Tornionjoen lohet menevät Upsalaan, Kemijoen lohet tulevat Turkuun. Lohiraja oli samalla Ruotsin ja Suomen välinen vanhin raja.

 

Paljon vakavampaa maallista riitaa Hemming pantiin selvittämään aikalaisensa ja hyvän ystävänsä pyhän Birgitan toimeksiannosta. Englannin ja Ranskan kuninkaat olivat vuonna 1337 joutuneet vallanperimyskiistaan, josta ei tahtonut tulla loppua. Englannin kuningas Edward III katsoi myös Ranskan kruunun kuuluvan hänelle, mutta Ranskan Filip VI pani vastaan ja uhkasi sodalla.

Pyhä Birgitta näki taivaallisen näyn, jonka hän halusi saattaa tiedoksi riitapukareille. Turun piispa Hemming sai mahdottoman tehtävän: hänen piti lähteä saarnaamaan rauhan sanomaa aikakauden kahdelle mahtavimmalle kuninkaalle. Hemming teki työtä käskettyä, mutta ylimieliset kruunupäät vähät hänestä välittivät. Englannin ja Ranskan konflikti paisui tuhoisaksi katastrofiksi. Siitä syttyi satavuotinen sota, jota käytiin vuoteen 1453 asti ja jossa kolme miljoonaa eurooppalaista kuoli.

Vaikka piispa Hemmingin rauhanvälitys epäonnistui, voimme muistella häntä ensimmäisenä Suomesta lähteneenä hyväntahtoisena rauhanvälittäjänä, joka yritti hillitä suurvaltojen intohimoja.

 

Hemmingin kuoltua 1366 hänen muistonsa ympärille vähitellen kehittyi pyhimysmaine. Lopulta hänen luunsa kaivettiin ylös ja tallennettiin pyhimyslippaaseen eli relikvaarioon, joka asetettiin Turun tuomiokirkkoon vuonna 1514. Relikvaario on säilynyt, ja se on kansallispyhäkössämme kunniapaikalla vieläkin. Ainoa tunnettu kuva autuaasta Hemmingistä on Urjalan kirkossa.

Jokainen on kuullut Suomen kansallispyhimyksestä pyhästä Henrikistä. Hänen lisäkseen ainoastaan piispa Hemmingiä on Suomesta käsin yritetty puuhata pyhimykseksi. Katolisen kirkon kanonisointiprosessissa ensin tapahtuu julistaminen autuaaksi, sitten pyhäksi. Prosessi katkesi uskonpuhdistukseen, mutta Facebookissa on ryhmä, joka sinnikkäästi yhä ajaa Hemmingin asiaa.

Katolisen kirkon käsityksen mukaan rauhanmies Hemming joka tapauk­sessa on päässyt taivaan autuuteen ja sieltä käsin epäilemättä yhä rukoilee, että rauha säilyisi Suomessa ja Euroopassa.

Kirjoittaja on filosofian ja yhteiskuntatieteiden tohtori, historioitsija, kirjailija, Helsingin ja Jyväskylän yliopistojen matematiikan dosentti sekä Oulun yliopiston tieteenhistorian dosentti.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.