Ensimmäinen tutkinto etusijalle

Viime viikolla monet peruskoulun päättäneet nuoret pääsivät iloitsemaan toiveidensa opiskelupaikasta. Liki 20 000 nuorelle kävi toisin: toivottu paikka jäi haaveeksi.

Ammatillisen koulutuksen buumi jatkui; suosituimmille linjoille ylsivät vain huippuoppilaat. Moni käsistään kätevä, mutta lukuaineissa keskinkertaisesti pärjäävä jää ihmettelemään, mihin minua tarvitaan.

Nuorten tulevaisuudenusko joutuu koetukselle. Uutisissa toitotetaan päivittäin, kuinka työvoimapula uhkaa. Silti moni työtä tai opiskelupaikkaa tosissaan etsivä nuori toistuvasti pettyy ja kokee, että kukaan ei ole oikeasti hänen kyvyistään kiinnostunut.

Ammatillisen peruskoulutuksen paikkoja on lisätty kymmenen viime vuoden aikana lähes 25 000:lla. Silti paikoista on kevät toisensa jälkeen huutavampi pula. Miten tämä on mahdollista?

Yksi syy on ammatillisen koulutuksen vetovoima, joka heijastuu vähäisempinä hakijamäärinä lukioihin. Toinen syy on se, että ammatillisen koulutuksen hakijoista puolet on muita kuin peruskoulun päättäviä nuoria.

LUKIOIHIN on löydettävissä uutta imua, kun kehittämistyöhön ripeästi tartutaan. Lyseosta eläkkeelle jääneen rehtori Jorma Lempisen ehdotus pakollisten aineiden reippaasta karsimisesta on askel oikeaan suuntaan. Lisäksi kannattaa tuoda työharjoittelua osaksi lukio-opintojakin.

Entäpä jos toisen asteen opiskelupaikat rajattaisiin vain nuorille ja ammatillista tutkintoa vailla oleville? Nyt moni työtön tai pelkästään vaihtelunhaluinen lähtee opiskelemaan toista tai jopa kolmatta tutkintoa ammattiopistoon.

Elinikäinen oppiminen on hieno periaate, mutta aikuiset tulisi ohjata ammatilliseen aikuiskoulutukseen, eikä viemään koulutuspaikkoja nuorilta.

Nuorilla tarkoitan tässä kaikkia alle 25-vuotiaita, joilla ei ole ammatillista koulutusta. Heitä on tässä maassa huikeat 10 000.

NUORTEN syrjäytymisuhkaan on onneksi tartuttu jo muutenkin kuin juhlapuheissa. Parin viime vuoden aikana on yleistynyt etsivä nuorisotyö. Siinä nuorisotyöntekijät kirjaimellisesti tarttuvat kiinni päämäärättä harhaileviin nuoriin ja tarjoavat apua työ- tai opiskelupaikan löytämiseen, usein samalla myös arjen hallintaan.

Suomen Kuvalehti esitteli 11.6. ilmestyneessä numerossaan Tanskan mallin, jossa nuorista huolehtii 45 ohjauskeskusta. Jos nuori keskeyttää opintonsa, keskuksen ohjaaja saa tästä viestin tietokoneelleen.

Näinkö isoveli valvoo, voi joku kysyä tieteiselokuvan kauhukuvat silmissään. Malli on kuitenkin osoittautunut toimivaksi, ja muokannut myös asenteita. Tanskassa koulunsa keskeyttäviä nuoria ei kutsuta enää pudokkaiksi (drop out) vaan ponnahtajiksi (pop up).

Helsingissä koulutuspaikkaa vaille jääneitä 15-17-vuotiaita palvelee kaupungin ytimessä Kampin keskuksessa Tulevaisuustiski. Toivottavasti se oikeasti tarjoaa sitä, mitä lupaa. Nuoria ei auteta kiiltokuvamaisilla mielikuvilla, vaan todellisilla teoilla.

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen varapäätoimittaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.