Ensin käsky, sitten kielto

Yliopistojen parisen vuotta sitten suurehkolla rummutuksella lanseerattu varainkeruukampanja on osoittautumassa hyväksi esimerkiksi siitä, että valtionhallinnossa oikea käsi ei aina tiedä, mitä vasen tekee.

Muutama vuosi sitten yliopistoja painokkaasti kehotettiin keräämään rahaa. Nyt rahankeruu vastaavasti kielletään. Laissa ei kuitenkaan ole tapahtunut muutoksia.

Varainkeruun tausta on vuonna 2010 voimaan tulleessa yliopistolaissa. Tuolloin yliopistojen taloudellinen asema muuttui ja niistä tuli julkisoikeudellisia laitoksia eli itsenäisiä oikeushenkilöitä. Suomeksi sanottuna se merkitsi sitä, että yliopistot saattoivat ryhtyä itse määräämään omasta toiminnastaan ja rahankäytöstään. Ne eivät enää olleet valtion tilivirastoja.

Yliopistot ovat periaatteessa valtiontalouden ulkopuolella, mutta käytännössä eivät, sillä ne saavat suurimmat osan rahoituksestaan valtiolta.

Taloudellisen aseman muutos mahdollisti hankkimaan tai pikemminkin edellytti etsimään aikaisempaa tarmokkaammin rahoitusta ulkopuolelta, siis muualta kuin valtiolta.

Tässä innossa – tai pakkoraossa – yliopistot ryhtyivät hankkimaan yksityistä rahoitusta kansalaisilta ja sidosryhmiltä. Pienetkin lahjoitukset ovat tervetulleita, korostettiin.

Valtio jopa lupasi palkita yliopistoja niiden varainkeruusta: jokaista lahjoitettua euroa kohden oppilaitos sai vielä 2,5-kertaisesti valtion rahoitusta. Myös yritykset ja yksityishenkilöt saivat lahjoituksista verovähennyksen, mikäli summa ylitti 850 euroa.

Tuetun kampanjan päättyessä muun muassa Jyväskylän yliopisto arveli jatkavansa keräystä. Lahjoituksista toivottiin saatavan pysyvä käytäntö yliopiston pääomien kartuttamiseksi.

Nyt yliopistojen rahankeruu ei enää ole mahdollista.

Poliisihallitus on vastikään linjannut, että yliopistoille ei voi myöntää rahankeräyslupia, koska yliopistot ovat osa valtiota (HS 17.9.). Toinenkin syy löytyy: yliopistot eivät ole rahankeräyslaissa tarkoitettua yleishyödyllistä toimintaa.

Tosiasiassa aivan hirveän suuria varainmenetyksiä keruukielto ei yliopistoille todennäköisesti aiheuta: lahjoitukset lienevät nyt vieläkin tiukemmassa kuin pari vuotta sitten. Yliopistojen laajasta varainkeruukampanjasta on vain vähän aikaa ja silloinkin rahankerääminen oli useimmille yliopistoille työn ja tuskan takana. Moni yliopisto jäi jälkeen vaatimattomistakin tavoitteistaan.

Aalto-yliopisto saavutti tuolloin 200 miljoonan lahjoituseuron tavoitteensa kirkkaasti. Sen sijaan esimerkiksi Jyväskylän yliopisto ylsi 10 miljoonan euron tavoitteestaan vain puoleen.

Uusi lain tulkinta osoittaa sen, että yliopistojen varainkeräystä ei mietitty aivan loppuun saakka. Niinpä se, mikä vasta äsken oli sallittua onkin nyt kiellettyä puuhaa.

Ensin itsenäisiksi hehkutettuja yliopistoja patistetaan hankkimaan yksityistä rahoitusta vaikka pienistä puroista. Seuraavassa vaiheessa ilmoitetaan, että se ei nyt enää käykään. Asian selvittäminen ei tullut mieleen, kun uutta yliopistolakia sorvattiin.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.