Ensin viemme rahanne, sitten viemme rahanne

Tavallisen asukkaan kannalta se voi näyttää kummalliselta. Ensin kolumbialaisen Medellinin kaupungin valtasivat huumeparonit, sitten heidän tarinastaan kiinnostuneet ”huumeturistit”. Samoja ihmisiä on viemässä länsimaalaisten rahoja kummassakin vaiheessa.

Aikakauslehti New Yorkerin juttu Medellinin narco-turismista on kiinnostavaa luettavaa. Narcos, Loving Pablo, Escobar: Paradise Lost ja muut huumekeisari Pablo Escobarista kertovat tv-sarjat ja elokuvat ovat houkutelleet valtavasti turisteja kokaiinibisneksen kotikaupunkiin. Muun muassa Escobarin veli Roberto ja entinen palkkamurhaaja Jhon Jairo Velasquez kierrättävät ihmisiä väkivaltaisen huumehistorian tapahtumapaikoilla. Escobarin sukulaiset, ystävät ja viholliset yrittävät päästä osille tv-julkisuuden tuottamasta bisneksestä. Monet kertovat New Yorkerin mukaan turisteille keksittyjä tarinoita.

Ymmärrän mainiosti, mikä leffaturismissa kiehtoo. Olen itsekin päättänyt matkustaa belgialaiseen Brüggen kaupunkiin pelkästään elokuvan Kukkoilijat (In Brüges) perusteella.

Mutta Medelliniin kohdistuvassa huumeturismissa on jotain irvokasta. Slummien kiertäminen vaikuttaa kurjuuden tirkistelemiseltä, huumehistorian töllistely ”aidon palkkamurhaajan” johdolla väkivallan ihannoinnilta.

Pablo Escobar kuoli vuonna 1993, joten moni hänen aikalaisistaan on tietysti elossa. Silti uusi ura elokuvaturismissa ei tunnu aina soveliaalta. Vai lähtisimmekö Auschwitz-kierrokselle ”aidon keskitysleirivartijan” opastuksella?

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .