Epäkohtiin kannattaa tarttua

Anita Kärki

Mistähän löytyisi tavallinen yritys, joka tarjoaisi kuntoutujille satakunta tukityöllistämispaikkaa ja 250:lle päihde- tai mielenterveyskuntoutujalle tukiasumispaikkaa?

Sellaista tuskin monta löytyy. Silti Jyväskylän työ- ja elinkeinotoimisto (TE-toimisto) on olettanut, että näin voisi olla.

TE-toimisto nimittäin taannoin linjasi, että Jyväskylän Katulähetyksen toiminta – johon kuuluu myös ruokakassien jakaminen, selviämisaseman pyörittäminen ja syrjäytymisuhan alla olevien nuorten työllistäminen – on elinkeinon harjoittamista. Päätös leikkasi Katulähetyksen palkkatukia 80 000 – 120 000 euroa vuodessa.

Tukien leikkaaminen perustuu EU:n kilpailunrajoittamissääntöihin. Osa kolmannen sektorin yhdistyksistä ja säätiöistä tulkitaan elinkeinoa harjoittaviksi työnantajiksi ja tällöin tukien katsotaan vääristävän kilpailua.

Samat EU-pykälät ovat jo osuneet – ja uponneet – Työttömien yhdistyksen ruokalatoimintaan ja Mannerheimin Lastensuojeluliiton lastenhoitoapuun.

 

Toimittaja Ville Jalonen kirjoitti tästä epäkohdasta Keskisuomalaisessa 2.2. Juttu osoitti, että epäkohtien esille nostaminen kannattaa.

Jutun tuloksena kolmannen sektorin tukityöllistäjien sekavia ja epäjohdonmukaisia linjauksia aletaan yhdenmukaistaa, sillä työministeri Lauri Ihalainen (sd.) aikoo asettaa selvitysmiehen, joka tutkii yhdistysten tukityöllistämiseen yhteiset pelisäännöt (Ksml 4.2.).

Epäjohdonmukaisuutta tukien myöntämisessä löytyy, sillä tukien myöntämisperusteita tulkitaan eri tavoin eri puolilla Suomea. Samoista ohjeista ja laeista on tehty erilaisia tulkintoja sen mukaan, missä päin Suomea kolmannen sektorin toimija on sattunut olemaan.

 

Katulähetys työllisti viime vuonna sata alle 25-vuotiasta nuorta. Palkkatukien leikkaaminen merkitsisi, että jatkossa Katulähetys ei voisi enää tukityöllistää nuoria eikä kuntoutujia. Pelisääntöjen selventäminen saattaa vielä muuttaa tilanteen ja tukityöllistäminen mahdollisesti voi vielä jatkua.

Tavoitteet ja keinot tuntuvat kyllä joskus niin kovin ristiriitaisilta.

Samalla kun esimerkiksi nuorison tukityöllistämisrahoja aiotaan yhtäällä leikata, mietitään toisaalla lukuisissa työryhmissä – pian taas uudessa tuoreen presidentin asettamassa ryhmässä – miten nuorisotyöttömyyttä saataisiin vähennettyä ja nuoria vedettyä pois kaduilta ja kodeista vetelehtimästä.

Nuorisotyöttömyydestä on tietenkin pyrittävä eroon ja siksi asiaan halutaan tarttua tarmokkaasti ja rummuttaen milloin nuorison yhteiskuntatakuuta ja milloin mitäkin. Yhteiskuntatakuuta on tosin yritetty saada toimimaan jo iät ja ajat, mutta toistaiseksi suuremmitta menestyksittä. Voihan olla, että onnistuminen on kompastunut järjestelmän virallisuuteen ja monimutkaisuuteen, jolloin itse tavoite – nuorisotyöttömyyden vähentäminen – on hukkunut byrokraattiseen kankeuteen.

Samaan aikaan monet kolmannen sektorin toimijat toimivat täysipainoisesti mutta pienimuotoisesti ja notkeasti nuorisotyöttömyyden vähentämiseksi – jos siihen ei vain varta vasten luoda esteitä.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.