Eräänä päivänä Twitterissä

Twiit, twiit! Muuttolintujen kanssa vapaasta sirkutusajasta kilpailee tänäkin keväänä Twitter. Sosiaalisessa verkostoitumispalvelussa kuka tahansa voi välittää 160 merkin pituisen mikroblogin eli twiitin kenelle tahansa. Koska visertämiseen erikoistunut media ei ole minulle tuttu, aion kolumnissa nyt harrastaa tutkivaa journalismia.

Vuonna 2006 avatulla yhdysvaltalaisella sosiaalisen median palvelulla on eri arvioiden mukaan maailmanlaajuisesti jopa yli 500 miljoonaa käyttäjää. Kunnioitettavan suuri luku, mutta vertailun vuoksi muistutettakoon, että muutama vuosi sitten maailman väestömäärä ylitti seitsemän miljardin rajan. Lisäksi maapallolla elää arviolta jopa 400 000 kasvilajia ja lintulajeja tunnetaan yli 9 000.

Perusidea Twitterissä tuntuu olevan yksinkertainen: luot itsestäsi profiilin, viestittelet eli viserrät eli twiittaat omalla tyylilläsi, ja pian twiittisi saavat seuraajia. Kysymys kuuluu: mitä teet juuri nyt?

Toimittaja Tuomas Enbuske vaikuttaa olevan innokas somelainen, eli sosiaalisen median käyttäjä, sillä hän suoltaa twiittejä muutaman minuutin välein: ”Suurin osa uusista ajatuksista on oikeasti huonoja. Konservatiivisuus pelastaa ihmisyhteisön viimeisimmiltä hötkyilyiltä.” Ja ”Karmiva fiilis, että mulla on jonkun kanssa palaveri klo 12. Ei aavistustakaan kenen kanssa ja mistä aiheesta”. Vähän kuin lukisi jonkun päiväkirjaa.

Rääväsuu artisti Petri Nygård kertoo päivän kolme tärkeintä asiaa: ”1. Tasottava. 2. Auraus. 3. Kuvaus”. Seuraajia miehellä on 5 862 kappaletta, Enbuskella yli 32 000.

Viulisti Linda Lampenius twiittaa ruotsiksi olevansa maalauspuuhissa, sillä hän: ”Har precis målat en vägg”. Itse luen twiittejä kädet kyynärpäitä myöten pitsataikinassa. Kiinnostaisikohan se ketään?

Stand up -koomikko Lotta Backlund irvailee Arto Nybergille: ”Uusi kolmen koon tv-peli. Katso talk-showta ja arvaile: Kännissä, Kamoissa vai Kreisi”. Viidakon tähtösen, Henna Kalinaisen profiilissa huomio kiinnittyy ensimmäisenä tekstiin, jossa lukee Celebrity in Finland. Twiitissä hän: ”Kuuntelee tangoa ja ajelee”. Hänen twiittiystävänsä Iida Ketola puolestaan kertoo, että: ”Mun ulkoisessa olemuksessa on räjähtänyt pommi”. Molemmilla on noin 3 000 seuraajaa.

Alppihiihtäjä Tanja Poutiainen toipuu kovaa vauhtia polvivammastaan: ”Jälleen on piiiiiiiiiiiitkä kuntoutuspäivä takana, mutta syytä on hymyillä. Kaikki on mennyt hyvin ja nautin useamman tunnin”. Formulakuski Heikki Kovalainen on varmasti saanut apuja yli 200 000 seuraajaltaan, kun mies pohtii twiitissään hyvää ruokapaikkaa: ”Would anyone know any good italian restaurants in Atlanta?”.

Testipäivän jälkeen ei tullut suuria houkutuksia Twitter-tilin avaamiseen, myös intohimoinen suhtautuminen seurattaviin jäi kokematta. Sitä paitsi Twitterissä äänensä kuuluville saaminen edellyttää pitkäjänteistä työtä: aivan kuten linnutkin rakentavat pesää, yhtä sinnikkäästi pitää twiittaajan rakentaa kontaktiverkostoa. Twiitit tyydyttävät kyllä tirkistelyn halun, sillä tuttuja ja tuntemattomia pääsee vapaammin seuraamaan kuin vaikka Facebookissa.

Eniten verenpainetta nosti kuitenkin se, kun neuvotaan, kuinka tehotyökalua eli ”hashtagia” käytetään. Eikö nyt somelaisittain ja suomalaisittain voitaisi puhua ihan vaan risuaidasta?

Kirjoittaja on vapaa toimittaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.