Erehtyä ei sitten saa

Uusille ylioppilaille halutaan antaa etusija korkeakoulujen opiskelijavalinnoissa. Taustalla on hallituksen tavoite saada nuoret mahdollisimman pian kiinni opintoihin – ja valmistumaan äkkiä. Tuoreiden abien suosimista on tavoiteltu jo pitkään, mutta keinot ovat olleet hakusassa.

Tällä hetkellä opetusministeriö visioi kahta vaihtoehtoa uusien ylioppilaiden huomioimiseksi opiskelijavalinnoissa (Yle 21.10.).

Ensimmäisessä vaihtoehdossa korkeakoulujen päävalinta varataan vain ensimmäistä opiskelupaikkaansa hakeville. Opiskelupaikan vaihtajille keksitään muita valintareittejä kuten erillisvalintoja tai siirtohakuja. Toisessa vaihtoehdossa korkeakoulut määrätään ottamaan riittävän suuret kiintiöt niille, joilla ei ole vielä opiskelupaikkaa. Käytännössä tämä luultavasti tarkoittaisi myös opiskelupaikkojen lisäämistä.

Teoriassa tuoreiden abien suosiminen voisi nopeuttaa opiskelupaikan saamista ja lyhentää valmistumisaikoja. Mutta käytännössä se ei sitä tekisi vaan jähmettäisi koko hakuruljanssin. Ajatus opintoaikojen nopeuttamisesta voikin muuttua opintojen pidentämiseksi ja tyhjän pantiksi jäämiseksi.

Moni uusi abi ei uskaltaisi hakea mitään opiskelupaikkaa, jos hän ei olisi aivan varma siitä, että hän on hakemassa juuri oikeaan unelmiensa ammattiin. Abi jäisi turhaan ja turhautuneena odottamaan valaistumista siitä, miksi hän haluaa isona tulla.

Usein valaistuminen omasta unelma-alasta syntyy vasta opiskelemaan päästyä.

Moni aloittaa opintonsa itseä jonkin verran kiinnostavassa oppiaineessa mutta huomaakin pian innostuvansa huomattavasti enemmän toisesta, esimerkiksi valitsemastaan sivuaineesta. Meitä tämän polun kulkeneita on paljon.

Olisiko ollut parempi, jos tällöin olisi jättänyt aloittamatta opintonsa siinä ehkä vähän mutta ei kovin kiinnostavassa aineessa? Ei varmasti.

Monelle on käynyt myös päinvastoin: ei-kiinnostavasta aineesta onkin vauhtiin päästyä innostuttu palavasti.

Opiskelijavalintoja uudistettaessa on unohtunut se tosiasia, että hyvin harva parikymppinen nuori vielä tarkkaan tietää, mitä hän haluaa tehdä työkseen tai millaisia oppiaineita korkeakoulussa opiskellaan.

Tätä epätietoisuutta hämmentyneelle ylioppilaalle ei erityisesti kannattaisi korostaa vaatimalla häntä valitsemaan kertalaakista oikea opintoala. Vähemmästäkin ahdistuu ja hakeminen mutkistuu entisestään.

Uudistuksessa jää huomiotta myös se, että ”väärän valinnan” tehneet opiskelijat ovat ehtineet jo oppia korkeakoulujen opiskelutekniikan, vaikka opintoja olisi kertynyt niukaltikin. Tämä tehostaa opintojen etenemistä sitten, kun pääainettaan vaihtanut opiskelija on löytänyt oikean alansa.

Useimmiten ”väärän aineen” opintoja voi hyödyntää sivuaineopintoina. Myös tämä nopeuttaa valmistumista.

Huolestuttavinta opiskelijavalintauudistuksessa on sen ehdottomuus: ylioppilaspolon tulisi heti tietää, mitä hän haluaa.

Muualla yhteiskunnassa korostetaan joustavuutta siirtyä alalta toiselle. Nuorille viesti on tasan päinvastainen: valitse heti oikein. Vaatimus jähmettää valintaprosesseja ja lamauttaa hakijan. Se tuskin on tarkoitus.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.