Erilaiset pikkujoulut uimahallissa

Menneenä viikonloppuna sain olla mukana pk-yrityksen pikkujouluissa.

Astuin sisään reippaaseen juhlahuoneistoon. Kaikki eivät olleet vielä kuitenkaan vaihtaneet vapaalle. Ensimmäinen näkemäni asia oli, että nainen edessäni oksensi. Yritys oli jätealan yritys. Nainen muisti, että tänä päivänä pitää kierrättää.

Useimmiten marras-joulukuu tarkoittaa työpaikan vuosijuhlia. Odotukset pirskeiden onnistumiseksi ovat valtavat ja järjestelytoimikuntaa kuumottaa. Missä juhlat järjestetään? Vuokrattu juhlahuoneisto, ravintola vai oma nätiksi koristeltu työmaaruokala? Miten nämä pöydät laitetaan, kun en minä haluaisi nähdä tuota ollenkaan...

Entä jos ei yrittäisikään järjestää mahtavia juhlia vaan ajattelisi alusta alkaen ihan toisinpäin. Valitaan paikka, joka on jo valmiiksi niin kalsea, että on aivan turha miettiä, kuka sen koristelee. Sitä ei voi koristella.

Kunnallinen uimahalli on erilainen valinta järjestää iltajuhla. 25 metrin allas ja sen ympäristö. Verraton paikka ryhmäytyä, tutustua ja ystävystyä syvemmin.

Suihku - sauna - suihku ja Suomen Valkoiset Ritarit uimamerkkeineen kahlaavat jonossa kohti syvää päätä. Uintia oikeasti harrastavalle, juuri Thaimaasta palanneelle Leilalle, on ilmoitettu väärä päivä.

Jää murretaan heti. Tilaisuus ei ala niin, että johtaja kelluu ensin yksin puoli tuntia ja muut palelee hiljaa laidalla. Saman tien kaikille vesijumppavyö ja Virve Rosti kovalle. Rataköydet melkein liikkuvat kun altaassa on yhtä aikaa neljä ihmistä. Yli puolet ei puhu, vaan syö ja katsoo. Tarjoilu on cocktail-henkinen, HartSporttia ja pumpernikkeliä.

Ohikiitävän hetken tunnelma on liian apaattinen. Syyksi nostetaan beiget kaakelit. Sami laittaa vesipallon housuunsa ja ui selkää. Katseet siirtyvät lattiakaivosta toiseen, koska sinne se altaasta yliläikkyvä vesi on menossa. Aina on katsottavaa, joka on hauskempaa kuin järjestetty ohjelma.

Onneksi hallissa on myös muita kuin oman talon väkeä. Matalassa päässä istuu kookas mies, joka ensisilmäyksellä ei tee mitään, mutta tarkemmin katsottuna aivan selvästi liottaa kovettumia.

Nostatusta haetaan pantomiimileikistä. Yksi esittää vedessä liikkuen jotain ammattia ja muiden tehtävänä on arvata, pääseekö esittäjä omin avuin pois altaasta.

Vilkkusilmäosasto käy säännöllisin väliajoin suihkuilla ottamassa omaa tyrnimehua. Apulaisjohtaja vetää överit eikä voi käsittää, miten hänen uimahousunsa voi olla harmaat, vaikka hän 15 vuotta sitten ne nimenomaan mustina osti.

Maanantaina mailiin napsahtaa iloisia valokuvia. Ketä nämä on? Aah ... Täti Vihreä, Täti Ruskea ja Setä Sininen. Niin erinäköisiä! Kerrankin tilaisuus, johon on hankala alipukeutua.

Uimahallikäynnin härskeimmät käänteet paljastuvat kuitenkin vasta tammikuussa. Pirjo huomaa kotonaan ihan rutiini wc-käynnillä, että uima-asu on edelleen muovipussissa. Puolentoista kuukauden itämisaika ja Pirjon uima-asussa on kaksi selvästi sinistä viivaa.

Työyhteisön työajan ulkopuolella viettämän yhteisen ajan aiheuttaman vaivaantuneisuuden voimaannuttavaa vaikutusta ei tule vähätellä.

Järkevää olisi silti hankkia sarjalippu. Kymmenen kerran kortilla saa kahden euron alennuksen.

Kirjoittaja on luokanopettaja ja koomikko, joka on Jyväskylän Seisomapaikkaklubin perustajajäsen.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.