Erilaisia alkuja koulutielle

Olen saanut tänä syksynä seurata omassa perheessäni ekaluokkalaisen elämää Saarijärvellä. Hyppy 35 lapsen päiväkodista välituntien ihmisvilinään 380 oppilaan koulun suureen pihaan tuntui lapsesta hurjalta. Onneksi oppitunnit omassa 21 oppilaan luokassa tuntuivat hänestä heti mukavilta ja turvallisilta.

Kun ensimmäisten viikkojen jännitys karisi, pojasta kasvoi innokas koululainen. Siinä vaiheessa satuimme kuulemaan, että ystäväperheidemme ekaluokkalaisilla Espoossa ja Jyväskylässä on koulua yksi tunti enemmän viikossa kuin Saarijärvellä.

Koululaisemme suuttui tästä, polki jalkaa ja vaati selitystä moiseen epäreiluuteen. Hänen mielestään kaikille Suomen ekaluokkaisille kuuluisi yhtä paljon koulutunteja – ja mitä enemmän, sen parempi.

Lapsen mielipiteeseen tasa-arvoisista tuntimääristä on helppo yhtyä. Valtakunnallisesti on määritelty kullekin luokka-asteelle vain minimitunnit. Jos kunnalla on varaa ja päättäjillä tahtoa, opetusta voidaan tarjota tätä enemmän. Siitä seuraa, että eri paikkakunnilla kasvavat lapset voivat saada huomattavasti toisistaan poikkeavan määrän opetusta peruskoulunsa aikana.

Onneksi köyhimmätkään kunnat eivät voi karsia oppitunteja minimirajojen alle.

Myös koululaisten oppimisympäristöt vaihtelevat eri kunnissa ja kouluissa. On erilaista opiskella esimerkiksi 15:n kuin 28:n oppilaan ryhmässä.

Kun kunnan talous kiristyy, opetusryhmiä suurennetaan. Mitä enemmän porukkaa luokassa on, sitä vaikeampaa opettajan on huomioida yksittäisiä oppilaita. Isossa ryhmässä syntyy myös helpommin hälinää, mikä taas voi hankaloittaa keskittymistä ja oppimista.

Säästäminen voi näkyä kouluissa ainakin oppikirjoissa, käsityötarvikkeissa ja tietotekniikassa. Vielä vakavampaa epätasa-arvoa on, että osa koululaisista joutuu jatkuvasti opiskelemaan sisäilmaongelmaisissa tiloissa.

Isoimmissa kaupungeissa on eniten valinnanvaraa koulutielläkin. Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla lähin alakoulu – puhumattakaan yläkoulusta tai lukiosta – ei aina riitä vanhemmille, jos se ei ole riittävän hyvämaineinen.

Jo ekaluokkalaiselle voidaan hakea paikkaa vaikkapa musiikkiluokalta kauempana kotoa sijaitsevasta koulusta. Suomenkielisen ystäväperheemme lapsi taas aloitti koulunsa Espoossa kotinsa lähellä ruotsinkielisessä luokassa.

Yhdysvalloissa pitkään asunut indonesialainen ystäväni ei luota amerikkalaiseen koulujärjestelmään. Hänen lahjakkaat alakouluikäiset lapsensa ovat koko kouluaikansa käyneet koulutuntiensa lisäksi pari kertaa viikossa yksityisopetuksessa kartuttamassa taitojaan englannin kielessä ja matematiikassa.

Minä luotan, että lapseni saa koulussaan hyvää opetusta. Kokemukset koulutien alkutaipaleelta Saarijärvellä ovat olleet hyvin myönteisiä.

Olen ihastuneena kuunnellut poikani kertomuksia esimerkiksi luokan oman koulumummon useista vierailuista. Mukava koulumummo on esitellyt lapsille kampipuhelimen käyttöä sekä kertonut, millaista koulua hän kävi lapsuudessaan. Hän myös kävi oppilaiden kanssa maatilalla. Hienoa vapaaehtoistyötä!

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.