Erimielisyys vie eteenpäin

Tämän viikon hyvä uutinen on se, että sote-työryhmän asiantuntijoilla on tukku kirpeitä mielipiteitä ja hallituksen ohjeistuksesta eroavia kantoja.

Ei, kyse ei nyt ole vahingonilosta ja silkasta halusta mollata hallitusta.

Hyvä uutinen on se, että asioista keskustellaan juuri niiden oikeilla nimillä. Asiantuntijat tekevät juuri sen mikä heidän tuleekin tehdä: he kertovat, mitä ongelmia annettu vaihtoehto – tässä tapauksessa vastuukuntamalli – toisi tullessaan.

Kertomatta jättäminen – tai mitäänsanomaton hymistely – olisi vastuutonta. Vastuullista sen sijaan on selvästi tuoda esille hallituksen esittämän mallin ongelmat.

Asiantuntijoiden arvostelu esitellään julkisuudessa kuitenkin dramaattisena. Johtopäätöksenä vedetään, että asiantuntijat yksimielisesti teilaavat hankkeen ja uudistus on toivoton. Voi se sitä ollakin, mutta tärkeintä on, että ongelmat tuodaan esille nyt, ei vasta päätösten jälkeen.

Juuri sitä asiantuntijatyöryhmä pyrkii nyt tekemään jättäessään hallitukselle ehdotuksensa sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislain luonnokseksi. Luonnos jätetään todennäköisesti torstaina.

Hallitus on tiukasti kannattanut vastuukuntamallia sote-palvelujen järjestämiseksi. Tiukka reunaehto on – syystäkin – herättänyt arvostelua.

Vastuukuntamalli toisi mukanaan tukun uusia ongelmia. Perustuslakiin liittyvät ongelmat tiedetään: pikkukuntien itsenäisyys olisi koetuksella vastuukunnan kyljessä. Entä millainen ja miten valittu toimielin käyttäisi valtaa vastuukunnassa? Ja kenen valtaa jäsenet lopulta käyttäisivät: miettisivätkö he ensisijaisesti oman kotikuntansa taloudellisia resursseja vai vastuukunnan velvotteita terveydenhoidon järjestämiseksi?

Valmiiksi annettu vastuukuntaraami ei ole riittävästi mahdollistanut eri vaihtoehtojen analysointia. Kaikkiin malleihin liittyy aina etuja ja haittoja. Siksi niistä pitää päästä keskustelemaan. Nyt tätä analysointia ei ole käyty läpi perusteellisesti – ja se näkyy työryhmän kommenteissa.

Asiantuntijatyöryhmä joutui nyt tavallaan valitsemaan joko nykytilanteen tai vastuukuntamallin väliltä. Muita vaihtoehtojahan ei ollut.

Siksi on kai luontevaa, että asiantuntijat kallistuivat kannattamaan kuntayhtymämallia eli he tavallaan suosittelevat pidättäytymään entisessä mallissa. Miksi rakentaa uusi järjestelmä uusine ongelmineen?

Nykyisen sote-järjestelmän tunnettuna ongelmana on perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon eriytyminen. Perusterveydenhoidosta on pitänyt säästää, jotta kuntien yhdessä kustantama erikoissairaanhoito olisi saanut oman osuutensa. Perusterveydenhoito on siten näivettynyt samalla kun erikoissairaanhoito on paisunut.

Asiantuntijat tuskin kallistuivat kannattamaan kuntayhtymämallia siksi, että pitäisivät sitä niin erinomaisena tai siksi, että he suhtautuisivat uudistuksiin ylivarovaisesti. Päinvastoin. Ehkä pikemminkin ajateltiin, että vanhoja ongelmia ei varta vasten kannata vaihtaa uusiin murheisiin.

Tärkeintä olisi, että poliitikot osaisivat ottaa nyt asiantuntijoiden poikkipuoliset kommentit onkeensa päätöksiä punnitessaan.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.