Eripariset potilastiedot

Ihminen on käynyt kuussakin, mutta sähköisen terveysarkiston rakentaminen Suomeen on osoittautunut liki mahdottomaksi tehtäväksi. Kansalliseen terveysarkistoon on ollut tarkoitus koota sähköiseen muotoon potilaskertomukset ja reseptit sekä luoda sivut, joilta potilaat itse voisivat tarkastella omia tietojaan.

Sähköinen resepti estäisi muun muassa reseptiväärennökset ja auttaisi myös havaitsemaan helpommin lääkkeiden yhteiskäytöstä aiheutuvat haittavaikutukset. Monien vuosien uurastuksen jälkeen sähköinen resepti on nyt vihdoin kokeilussa Turussa.

Potilastietojen kerääminen yhteen sähköiseen tiedostoon herättää myös pelkoja. Kaikki eivät ole varauksettoman innostuneita siitä, että heidän tietonsa olisivat periaatteessa kaikkien lääkäreiden ja kenties muunkin hoitohenkilökunnan nähtävillä. Pelkoa on yritetty lievittää vakuuttamalla, että ihmisiltä kysytään lupa tietojen luovutukseen.

SYYKSI terveysarkiston rakentamisen kangerteluun Valtiontarkastusvirasto (VTV) on nimennyt sosiaali- ja terveysministeriön (STM).

VTV moittii, että ministeriö ei ole osannut johtaa ja koordinoida kuntien potilastietojärjestelmien yhtenäistämistä. Kuntien pakottaminen yhtenäiseen järjestelmään olisi tullut vielä kalliimmaksi, ministeriöstä puolustaudutaan. Lopputuloksena on joka tapauksessa palanut puoli miljardia euroa lähes turhaan. ( Helsingin Sanomat 12.12.)

Ministeriön arvostelu tuskin on aiheetonta. Sosiaali- ja terveysministeriö on antanut kaikkien kukkien - vai pitäisikö sanoa it-konsulttien - kukkia, minkä tuloksena jokaisessa kunnassa tai kuntayhtymässä on omat tietojärjestelmänsä.

Se on ollut mannaa it-alan yrittäjille, jotka ovat toimineet kuin pölyimureiden suunnittelijat pölypussimarkkinoilla: tehdään tuote, joka ei varmasti sovi yhteen kenenkään toisen vastaavan tuotteen kanssa. Jopa kunnan sisällä voi olla käytössä eri järjestelmiä, kun kunnissa on oikein intouduttu ostoksille - todennäköisesti myyjien hyvän supliikin vauhdittamina.

KESKUSJOHTOISEEN ohjailuun on toki syytä suhtautua varauksellisesti. Sääntelyä on jo pitkään kavahdettu, mutta silti sen perään välillä epäsuorasti kaihotaan - niin nytkin.

Kuntien pakottaminen yhteen ainoaan STM:n tavalla tai toisella valitsemaan järjestelmään tuskin olisi onnistunut kivuttomasti. Porua olisi tullut vähintäänkin valitun järjestelmän toimivuudesta. Kunnat ja kuntayhtymät olisivat närkästyneet asioihinsa puuttumisesta ja virittäneet keskustelun siitä, onko kunnilla käytännössä sittenkään autonomiaa, vaikka valtio haluaakin sitä juhlapuheissa lisätä.

TOIVOTTAVASTI potilastietojärjestelmien vaikeudet eivät kuitenkaan johdu siitä, että edes jonkinlaisen koordinoinnin välttämättömyys olisi unohtunut. Muutoin herää epäilys, että terveys- ja hyvinvointipalveluja ei ole pidetty kovinkaan tärkeinä, vaan on nähty lähes yhdentekevänä, miten hoitohenkilöstöstä itse kukin kirjaa ylös potilastietonsa.

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen pääkirjoitustoimittaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.