Eroon työelämän jäykkyydestä?

Työelämästä on saatava jäykkyys pois. Näin julistavat välillä työnantaja- ja välillä työntekijäjärjestöjen edustajat. Kumpikin puhuu periaatteessa samasta asiasta eli työelämästä, mutta lähtökohdat eivät käytännössä tunnu olevan aivan samalta planeetalta.

Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen (Etla) toimitusjohtaja Sixten Korkman vaati Helsingin Sanomissa (29.11.) keskusjärjestöjä miettimään uusiksi työaikoihin liittyviä pelisääntöjä. Lähtökohdaksi hän asetti työelämän jäykkyyden poistamisen.

Tiivistetysti Korkmanin sanoma on, että työaikajoustot eivät voi yhtään vähentää työn määrää, päinvastoin. On varmistettava, että työtä tehdään riittävän paljon ja ettei palkan vaihtaminen vapaa-aikaan tule liian houkuttelevaksi. Toisin sanoen kaikki eivät voi heittäytyä downshiftaamaan, sillä sitä yhteiskuntamme ei kestä.

Työelämän jäykkyyttä arvostelee myös Elinkeinoelämän valtuuskunnan (EVA) äskettäinen työelämäraportti. Siinä muun muassa todetaan, että työelämä ei ole muuttunut liikaa vaan liian vähän, koska koulutettujen työntekijöiden osaamista ei ymmärretä ja osata käyttää nyt riittävästi hyödyksi. Näin hukataan potentiaalisia voimavaroja työelämän jäykkyyden vuoksi.

Tässä vain pari tuoreinta esimerkkiä, ja lisää löytyy helposti.

TYÖNTEKIJÄPUOLELLA työelämän jäykkyys näyttäytyy kovin toisenlaisena. Myös sieltä saa lukuisia esimerkkejä työelämän kankeuden tuottamista ongelmista. Yleisimmin keskustelussa on ollut esillä työelämän ja perheen yhteensovittamisen vaikeus.

Suuremmin ihmettelemättä on kuitenkin jäänyt se työelämän jäykkyys, miten eri tavoin työaikajoustoihin suhtaudutaan eri työtehtävissä.

Niissä töissä, joissa työn tekeminen on tiukasti sidottu tiettyyn työaikaan, herkästi haetaan joustoja eli työtä lyhennetään ja pätkitään tarpeen mukaan. Tällaisia työaikaan sidoksissa olevia töitä tekevät esimerkiksi kauppojen kassat, tarjoilijat ja muut vastaavat asiakaspalvelijat.

Sen sijaan nykymaailman asiantuntijatöissä, joissa työn tekeminen ei ole niinkään sidottu aikaan vaan luovaan tulokseen, työajat tuppaavat pitenemään. Työajat venyvät, koska tulosta on saatava aikaan enemmän - sitä vaatii sekä työntekijä itseltään että työnantaja epäsuorasti. Muuten vaarana on laiskaksi leimautuminen - eikä siihen ole varaa kummallakaan: työnantajalla ei ole vara pitää laiskaksi epäiltyä työtekijää eikä työntekijällä hankkia epäilyksiä laiskaksi nimeämisestä.

Työaikaan sidotuissa työtehtävissä joustot siten mahdollistavat työajan lyhentämisen ja luovissa töissä pidentämisen.

MUTTA kokonaan toinen kysymys on, onko esimerkkitilanteissa työajan lyhentäminen ja pidentäminen osapuolten yhteisesti tekemä päätös. Juuri sellaisten yhteisten pelisääntöjen luomistahan Korkman peräänkuuluttaa.

Pelisääntöjä tosiaan tarvitaan. Muuten työaikajoustot näyttäisivät ikävästi tulkiten turhan usein merkitsevän sitä, että joustoja saa olla, kunhan ne eivät kallistu työntekijän hyväksi. Toivottavasti tulkinta on väärä.

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen pääkirjoitustoimittaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.