Esikuva Dohassa ja esikuva toisaalla

Näinä aikoina on vaarallista olla moralisti. Olkoon vain. Nyt en malta.

Huippu-urheilun esikuvallisuus on harhaluuloilla vuorattu myytti, joka on revitty riekaileiksi yhtä usein ja samalla volyymilla kuin lapsiperheissä paperit joulupakettien ympäriltä. Huippu-urheilijat eivät ole ihmistä parempia.

Joskus he ovat sentään toisiaan parempia.

Tällä viikolla Dohassa kuvatulla videolla Murtaza Ahmadi, 6, pitää kätensä lujasti Lionel Messin, 29, kädessä. On sinnikäs takiainen, ei päästä irti.

Murtaza Ahmadi on afgaanipoika, joka palvoo Messiä, argentiinalaispoikaa. Tammikuussa internetin valloitti kuva, jossa pieni fani oli pukenut päälleen itse muovikassista kyhäämänsä Messin maajoukkuepaidan.

Perheellä ei ollut varaa oikeaan.

Kuva kulkeutui FC Barcelonan tähden koneelle. Messi postitti Murtazalle paketin, joka sisälsi aidon pelinutun nimikirjoituksella varustettuna.

Dohassa kaksikko treffasi.

ESPN:n videossa on mahtavammat kulissit, mutta sama tunnelma kuin omissa pihapeleissä keuruulaisten kerrostalojen katveessa 50 aikaa sitten. Tuolloin oli pallo jalassa ja Pele mielessä. Ajatusta urheilusta ei ollut kukaan vielä tahrannut.

Dohassa Murtaza Ahmadi painautui Messin kylkeen, halasi ja silmillään suurensi. Murtaza asetti tärkeänä ottelupallon keskiympyrään. Metkasti tilannetta lukenut erotuomari viittoi pojan kentältä pois, ystävyysottelun Al Ahlia vastaan piti päästä jo alkamaan.

Mutta ei. Vielä Murtaza-poika kipitti Bercelonan kenttäpuoliskolle koskettamaan nauravaa ja sylinsä avaavaa Messiä. Lopulta hymyilevä tuomari joutui kantamaan Murtazan viheriöltä, antoi vielä suukonkin kädenselkään.

Vanhempana sitä kaiketi liikuttuu herkemmin. Kehtaa myös nieleskelynsä myöntää, koska ei ole enää mitään hävittävää.

Lähes samaan aikaan Helsingin Nordenskiöldinkadun jäähallissa.

HIFK:n Joonas Rask pistää voittomaalikisassa kiekon Vaasan Sportin rysään. Osumansa jälkeen hän kaartaa tuuletukseen, suuntaa katseensa Sportin vaihtoaitioon ja tekee kädellään itsetyydytystä kuvaavan liikkeen.

En tiedä. Jos olen tässä kohdassa moralisti, niin en ymmärrä Raskin ajatusta. Jos en ole moralisti, en ymmärrä sittenkään.

”Hyvä, että on tunnetta pelissä”, Rask kommentoi tumputustaan.

Joskus soisi, että pelissä olisi mukana myös järki.

Mitä Rask haki?

Vastustajan halveksemista?

Joka tapauksessa hän antoi signaalin tuhansille maan junioripelaajille. Kuuluu olla karski, kuuluu elää tunteella, kuuluu runkata vastustajalle.

Seuratoveri Joe Finley teki saman jo aikaisemmin syksyllä.

Lionel Messikään ei taida olla ikoneihin kelpaava pyhimys, mutta Dohan-kohtauksen taikapiirissä sen ei ollut väliä.

Murtaza Ahmadin kohtaamisessa oli jotain paljon tärkeämpää kuin argentiinalaisen sadoissa tehdyissä maaleissa. Messin signaali ei ollut ylimielisyys.

Kavereina hän ja Murtaza tapasivat, kavereina he varmasti myös erosivat.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.