Espanja Euroopan talouden Ilmestyskirjassa

Kesä on Suomessa monien uskonnollisten liikkeiden kokoontumisten aikaa. Myös euroalueen taloususkovien ja -päättäjien lienee tarpeellista kokoontua useampaan kertaan kesähelteilläkin keskustelemaan tapaus Espanjasta vähintään yhtä syvällisesti kuin Kreikasta on keskusteltu.

Tällä viikolla julkistettu Espanjan pankkien tukipakettitarve on aiheuttanut kiihkeitä kannanottoja koti-Suomessakin. Moni kysyy, millä perusteella olemme jälleen lähtemässä tukemaan isompia euroalueen veljiämme, vaikka omassa taloudessakin riittäisi tekemistä.

Syy on selkeä ja Irlannin, Kreikan, ja Portugalin tapausten jälkeen jo perinteinenkin. Meillä ei yksinkertaisesti ole varaa jättää tukematta Espanjan pankkeja kunkin maan osalta omaan BKT-osuuteemme perustuvalla tukimäärällä. Muussa tapauksessa saattaisi pian olla edessä jokakesäisiä Venäjän metsäpaloja muistuttava koko euroalueen taloudellinen palo, josta koituisi varsinkin Suomelle suhteellisesti enemmän haittaa kuin yhdellekään varsinaiselle palon aiheuttajalle.

Espanjan pankkien hätätila on vasta pensaspalovaiheessa, jolloin sille voidaan vielä tehdäkin jotain.

Espanjan kotitaloussektorin ja yritysten tilanne muistuttaa Suomen vastaavaa tilannetta 1990-luvun alussa, joka osaltaan johti meidät suureen lamaan. Uusimman IMF:n maaraportin mukaan erityisesti nuoret ja työttömät kotitaloudet ovat pahasti velkaantuneita ja maksuongelmaisia. Kotitalouksien köyhimmän neljänneksen mediaanivelkaisuusaste on noin 140 prosenttia ja alle 35-vuotiaiden mediaanivelan määrä suhteessa vuosituloihin on noin 2,2-kertainen.

Lisäksi pankkien ahdinkoon on erityisesti vaikuttanut 2000-luvun alun buumin jälkeinen, jo yli kolme vuotta kestänyt asuntohintojen lasku. Espanjassa ei olla vielä USA:n subprime-kriisiä ja Irlannin asuntomarkkinaromahdusta vastaavassa tilanteessa, mutta asuntovarallisuuden vakuusarvojen romahtamisen myötä on pankkien pääomatuen tarve jo nyt aivan ilmeinen.

Varsinkin asuntolainaustoiminnassa on Espanjassa tehty pahoja virheitä. Tästä esimerkkinä on se, että Suomessa jo pitkään täysin mahdottomalta tuntunut ajatus työttömän saamasta asuntolainasta on ollut Espanjassa hyvin yleistä kuluneen 10–15 vuoden aikana. Pankinjohtajia on helppo osoittaa syyttävällä sormella, mutta eurojärjestelmän olisi nyt mahdollista ottaa selkeästi valvovampi ote Espanjan pankkien toimintaan.

Tässä tilanteessa olisi perusteltua pysyvän vakausmekanismin hyväksikäyttö IMF:n tyyppisenä piiskurina pankkitoiminnan valvonnassa. Sitä kautta kanavoitavalle tuelle ei tarvita vakuuksiakaan, jotka olivat ekonomistien mielestä taloudellisesti vaikeasti perusteltavissa oleva vivahde jo Suomen antamassa Kreikka-tuessa.

Kohdennetun, lisäehdoilla maustetun tuen antaminen Espanjan pankkijärjestelmälle nyt saattaisi estää sen, että kokonaisuutena euroalueen tuhoa ennakoivaan talouden Ilmestyskirjaan ei tarvitsisikaan kirjoittaa Irlannin, Portugalin ja Kreikan lukujen lisäksi myös Espanjan lukua, joka olisi jo kokonaisvaikutuksiltaan niin suuri, että se vaikuttaisi koko järjestelmän tulevaisuudennäkymiin merkittävästi.

Viime kädessä euroalueen pystyssä pysyminen on suomalaisenkin veronmaksajan edun mukaista.

Kirjoittaja on professori Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulussa.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.